Falklandinsaaret

Falklandinsaaret;
lippu	vaakuna
	; Falklandinsaarten sijainti
Valtiomuoto	Britannian merentakainen alue
Kuningas; Kuvernööri	Charles III; Alison Blake
Toimitusjohtaja	Andy Keeling
Pääkaupunki	Port Stanley; 51°42′S, 57°51′W
Pinta-ala
– yhteensä	12 173 km² (sijalla –)
– josta sisävesiä	0
Väkiluku (2016)	3 398 (sijalla 226)
– väestötiheys	0,26 as. / km²
Viralliset kielet	englannin kieli
Valuutta	Falklandin punta¹ (FKP)
BKT (–)
– yhteensä	75 milj. USD (sijalla –)
– per asukas	25 000 USD
HDI (–)	– (sijalla –)
Aikavyöhyke	UTC−3
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys; – Julistettu ; – Tunnustettu	;
Lyhenne
Kansainvälinen; suuntanumero	+500
Tunnuslause	Desire the right (suom. Halua sitä mikä on oikein)
	¹Sidottu punnan arvoon
	Infobox OKNimi-testi OK

Falklandinsaaret (engl. Falkland Islands, esp. Las Islas Malvinas) on Yhdistyneelle kuningaskunnalle kuuluva saaristo eteläisellä Atlantilla vajaa 500 kilometriä Etelä-Amerikan rannikolta. Myös Argentiina vaatii saaria itselleen^[4], ja niiden hallinnasta käytiin kaksi kuukautta kestänyt Falklandin sota vuonna 1982.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologisten löytöjen perusteella jotkin Etelä-Amerikan intiaanit ovat muinaisuudessa vierailleet Falklandinsaarilla, mutta varsinaisesta intiaaniasutuksesta saarilla ei ole todisteita.

Eräät 1500-luvun eurooppalaiset löytöretkeilijät näkivät Falklandinsaaret ja lisäsivät ne maailmankartalle. Englantilainen John Davis vuodelta 1592 mainitaan ensimmäisenä noilla autioilla saarilla maihin nousseena eurooppalaisena. Vuonna 1690 saarten välistä kulkeva salmi nimettiin Falklandinsalmeksi Englannin amiraliteetissa vaikuttaneen varakreivi Falklandin mukaan. Saarten nimi juontui tästä.

Falklandinsaaret saivat strategista merkitystä Etelä-Atlantin merenkulun tukialueena.

1760-luvulla Englanti, Ranska ja Espanja vaativat saaria itselleen perustaen sinne siirtokuntansa. Ranska vetäytyi pelistä, mutta Espanja ja Englanti joutuivat vuosina 1770–1771 miltei sotaan saarten omistuksesta.

Lopulta kumpikin luopui tukikohdistaan saarella, Englanti vuonna 1774 ja Espanja vuonna 1811, mutta aluevaatimukset jäivät voimaan. Saarista tuli brittiläisten ja yhdysvaltalaisten valaan- ja hylkeenpyytäjien tukialuetta. Vaatimus saarten hallinnasta periytyi Espanjalta itsenäiselle Argentiinalle, joka 1820-luvulla perusti saarille taas pienen siirtokunnan. Vuonna 1833 britit kuitenkin kaappasivat vallan saarilla argentiinalaisen siirtokunnan ollessa sekasorrossa. Seuraavina vuosikymmeninä brittiläiset kolonialistit asuttivat saaret. Falklandinsaarten elinkeinoja olivat kalastus, lampaankasvatus ja hylkeenpyynti; myöhemmin saarille syntyi jonkin verran teollisuuttakin.

Argentiinan ja Britannian kiista saarten hallinnasta alkoi kärjistyä uudelleen 1960-luvulla, jolloin dekolonisaatio kannusti argentiinalaisten nationalistien toiveita brittiläisen ”siirtomaavallan” väistymisestä. Falklandinsaarelaisten enemmistö kuitenkin halusi jäädä Britannian alaisuuteen. Vuonna 1971 solmittu sopimus vahvisti ja virallisti Argentiinan ja Falklandinsaarten siteitä, mutta argentiinalaisten pettymykseksi Britannia piti kiinni valta-asemastaan saarilla. Koska Falklandinsaaret olivat Britannian alusmaa, ei saarten asukkailla kuitenkaan ollut täysiä Britannian kansalaisoikeuksia, kuten vapaata muutto-oikeutta Ison-Britannian saarelle.

Maaliskuussa 1982 Argentiinan sotilasjuntta miehitti saaret toivoen saavansa kansallishengestä tukea talousvaikeuksien horjuttamalle valta-asemalleen. Diplomaattisen sovittelun epäonnistuttua Britannian pääministeri Margaret Thatcher lähetti armeijansa vastaiskuun. Lyhyen mutta kiivaan meri-, ilma- ja maasodan jälkeen saaret palautuivat brittien hallintaan. Saarten maastossa oli sodan jälkeen suuri määrä raivaamattomia jalkaväkimiinoja.^[5] Viimeiset raivaamattomat miinat raivattiin vuonna 2009 aloitetussa hankkeessa ja 10. marraskuuta 2020 saaret julistettiin miinoista vapaiksi.^[6]

Argentiina vaatii saaria yhä itselleen ja on toistuvasti ottanut asian esille sekä diplomaattisissa keskusteluissa Britannian kanssa että YK:ssa, mutta mitään neuvotteluja saarten kohtalosta ei ole käyty. Argentiina on luvannut, ettei yritä enää ratkaista aluekiistaa sotilaallisin keinoin.

Sodan jälkeen Britannia on vahvistanut Falklandinsaarten puolustusta ja toteuttanut infrastruktuurihankkeita. Turismi on saanut merkitystä elinkeinona. Vuodesta 1983 falklandinsaarelaisilla on ollut täydet Britannian kansalaisoikeudet. Saarten voimassa oleva perustuslaki on vuodelta 1985.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimeenpanovallan taustalla on Britannian kuningas, jonka edustajana toimii kuvernööri. Vuonna 1985 säädettiin saarille perustuslaki. Sen mukaan joka neljäs vuosi valitaan kahdeksan lakiasäätävää edustajaa. Nämä valitsevat keskuudestaan kolme toimeenpanevaan neuvostoon. Toimeenpanevan neuvoston tehtävänä on kuvernöörin neuvominen. Toimeenpanevassa neuvostossa on edellä mainittujen lisäksi viisi jäsentä ja taloussihteeri.

Lakiasäätävässä neuvostossa on kymmenen jäsentä, taloussihteeri ja kahdeksan lakiasäätävää edustajaa. Sen puhemiehenä toimii kuvernööri.

Saarten puolustuksesta vastaa Yhdistynyt kuningaskunta. Saarten asukkaat ovat lähes kaikki brittejä. He saivat kansalaisuuden 1. tammikuuta 1983 kansalaisuuslain myötä.

Saarten kautta hallinnoidaan myös Britannialle kuuluvia Etelä-Georgiaa ja Eteläisiä Sandwichsaaria. Nämä saaret, joilla ei ole varsinaista pysyvää asutusta, kuuluivat ennen vuotta 1985 suoraan osaksi Falklandinsaarten territoriota. Ne sijaitsevat lähellä Eteläistä jäämerta yli tuhannen kilometrin päässä Falkdlandinsaarista.

Isossa-Britanniassa Falklandinsaaria, siinä missä kaikkia muitakin merentakaisia alueita, edustaa maan hallituksessa oma ministeri. Vuonna 2022 tässä virassa toimi Zac Goldsmith.^[7]

Poliittinen status[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2001 Britannian pääministeri Tony Blair vieraili saarilla ensimmäisenä pääministerinä sitten vuoden 1982 sodan. Argentiinan presidentti Néstor Kirchner ilmoitti puheessaan Falklandin sodan 22. vuosipäivänä saarien olevan vielä kerran osa Argentiinaa. Venezuelan presidentti Hugo Chávez kehotti 10. helmikuuta 2006 Britanniaa luovuttamaan saaret takaisin Argentiinalle.

3. tammikuuta 2007 Argentiinan ulkoministeriö vaati Britanniaa neuvotteluun Falklandin saarten saamisesta Argentiinan hallintaan. Ministeriö piti käsittämättömänä, ettei Britannia suostu edes keskustelemaan aiheesta. YK ja Amerikan valtioiden järjestö OAS ovat kehottaneet maita käynnistämään kahdenväliset neuvottelut saarten asemasta.

Maaliskuussa 2013 Falklandinsaaret järjesti kansanäänestyksen kuulumisestaan Britanniaan. Äänestysprosentti oli 92, ja lähes 99 prosenttia äänestäneistä tahtoi Falklandinsaarten kuuluvan jatkossakin Britanniaan. Argentiina ei tunnustanut äänestyksen tulosta. Äänestyksen toivottiin lopettavan kiistan Argentiinan ja Britannian välillä.^[8]^[9]

Vuonna 2022 Kiina ilmoitti tunnustavansa saaret osaksi Argentiinaa. Vastaavasti Argentiina tunnusti Taiwanin osaksi Kiinaa.^[10]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaret sijaitsevat 483 kilometrin päässä Etelä-Amerikan mantereesta. Saaristo koostuu kahdesta pääsaaresta, Itä- ja Länsi-Falklandista, sekä 200 pienestä saaresta.^[3] Itä- ja Länsi-Falklandin jälkeen saarista kolmanneksi suurin on Weddellinsaari. Pinnanmuodoltaan saaret ovat mäkisiä.^[3]

Tammikuun keskilämpötila Port Stanleyssä on +9 °C ja heinäkuun keskilämpötila +2 °C.^[11] Saaret sijaitsevat kylmällä vyöhykkeellä.