Motetti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johann Pachelbelin motetti Gott ist unser Zuversicht psalmista 46.

Motetti (lat. movere, liikkua tai mahdollisesti ransk. mot, sana) on erilaisista kuoroteoksista käytetty nimitys. Erilaiset motetit olivat yksi merkittävimpiä polyfonisen musiikin muotoja 1200-luvulta aina 1700-luvun puoleenväliin asti.

Motetti sai alkunsa gregoriaanisen kirkkomusiikin clausulan muodosta 1200-luvulla Pariisin Notre Damen katedraalissa, säveltäjä Pérotinuksen ja hänen aikalaistensa toimesta. Tästä kehittyi 1300-luvulle tultaessa isorytminen motetti.

Renessanssimotetti on hyvin erilainen kuin aikaisemmat motettimuodot. Se on polyfoninen, neljä-kuusi ääninen kuoroteos, jossa ei ole säestystä, ja on rytmiikaltaan vapaampi kuin 1200-luvun motetit. Flaamilaisen koulukunnan säveltäjät veivät tämän motettimuodon huippuunsa ja se levisi koko Eurooppaan 1400-luvun puolessa välissä. Merkittävimpiä säveltäjiä olivat flaamilaiset Josquin Desprez ja Orlando di Lasso, italialaiset Andrea ja Giovanni Gabrieli sekä Pierluigi da Palestrina ja englantilaiset Thomas Tallis ja William Byrd.

Barokkiajalle tultaessa merkittävimmät motetit sävellettiin Saksassa saksankielisiin teksteihin. Johann Sebastian Bach sävelsi ainakin kuusi motettia. Bachin jälkeen termiä motetti on käytetty lähes minkälaisesta hengellisestä, polyfonisesta kuoroteoksesta tahansa, mutta yleensä sillä tarkoitetaan säestämättömiä latinankielisiä motetteja, joita käytetään katolisen kirkon jumalanpalveluksissa. Klassismin ajan motetteihin lukeutuu Wolfgang Amadeus Mozartin Ave verum corpus. Kenties tunnetuimmat moteteiksi nimetyt kuoroteokset ovat 1700-luvun jälkeen säveltäneet Johannes Brahms ja Anton Bruckner. Niitä sisältyy myös Felix Mendelssohnin tuotantoon. Ranskaksi motetteja ovat säveltäneet muiden muassa Camille Saint-Saëns ja César Franck.