Merovingit

Wikipedia
(Ohjattu sivulta Merovingi)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Merovingien dynastia
Kaikkien frankkien kuninkaat
Neustrian kuninkaat
Austrasian kuninkaat
Faramund 410426
Clodio 426447
Merovech 447458
Kilderik I 458481
Klodvig I 481511
  Kildebert I 511558
  Klotar I 511561
  Klodomir 511524
  Teoderik I 511534
    Teodebert I 534548
    Teodebald 548555
Klotar I 558561
  Karibert I 561567
  Kilperik I 561584
    Klotar II 584629
  Guntram 561592
    Kildebert II 592595
    Teoderik II 595613
    Sigebert II 613
  Sigebert I 561575
    Kildebert II 575595
    Teodebert II 595612
    Teoderik II 612613
    Sigebert II 613
Klotar II 613629
  Dagobert I 623629
Dagobert I 629639
  Karibert II 629632
    Kilperik 632
  Klodvig II 639657
    Klotar III 657673
    Teoderik III 673
    Kilderik II 673675
    Teoderik III 675691
  Sigebert III 634656
     Kildebert Adoptivus      656661
    Klotar III 661662
     Kilderik II 662675
     Klodvig III 675676
     Dagobert II 676679
Teoderik III 679691
Klodvig IV 691695
Kildebert III 695711
Dagobert III 711715
Kilperik II 715720
  Klotar IV 717719
Teoderik IV 721737
Kilderik III 743751

Merovingit olivat frankkilainen kuningassuku, joka hallitsi vaihtelevan kokoista frankkien valtakuntaa nykyajan Länsi-Saksan, Belgian ja Ranskan alueilla 400-luvulta 700-luvulle. Noin vuosina 480 – 720 vallinnutta aikakautta Länsi-Euroopassa on kutsuttu merovingien mukaan merovingiajaksi. Merovingejä seurasivat frankkihallitsijoina karolingit.

Frankkien valtakunnan perustaja Klodvig 1700-luvun pronssireliefissä.

Merovingit saivat nimensä Merovechiltä, joka oli saalilaisten frankkien johtaja noin 447–457 ja löi visigootit, saksit ja alemannit. Hänen pojanpoikansa Klodvig sai itselleen suurimman osan Loiren pohjoispuolista Galliaa noin 487 lyötyään roomalaiset. Hän kääntyi vaimonsa kannattamaan kristinuskoon ja määräsi kuoltuaan valtakunnan jaettavaksi neljään osaan pojilleen. Tämä jakamistraditio säilyi kaksi seuraavaa vuosisataa, mutta vaikka frankkien valtakunnalla oli sen vuoksi toisinaan useita merovingikuninkaita kerrallaan, sitä pidettiin yhtenäisenä valtakuntana, jota kuninkaat hallitsivat kollektiivisesti. Merovingien valta perustui myyttisiin sukujuuriin (merovingit väittivät polveutuvansa muun muassa Nooasta ja troijalaisista) ja käsitykseen heidän nauttimastaan Jumalan suosiosta, jota lisäsi merovingien sotilaallinen menestys.

Merovingikuningas hallitsi sodasta saatua ryöstösaalista, johon kuuluivat sekä irtain omaisuus että maat väestöineen, ja oli vastuussa sen jakamisesta kannattajilleen. Kuninkaat jakoivat maata vasalleilleen, jotka vastineeksi huolehtivat alueen puolustamisesta, hallinnosta ja oikeudenkäytöstä ja kokosivat armeijoita kuninkaan käyttöön.

Merovingien aikana (511) luotiin saalilainen laki, johon Ranskassa vedottiin vielä Valois-dynastian aikana perimysjärjestyskysymyksessä.