Kildebert II

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Merovingien dynastia
Kaikkien frankkien kuninkaat
Neustrian kuninkaat
Austrasian kuninkaat
Faramund 410-426
Clodio 426-447
Merovech 447-458
Kilderik I 458-481
Klodvig I 481 - 511
  Kildebert I 511-558
  Klotar I 511-561
  Klodomir 511-524
  Teoderik I 511-534
    Teodebert I 534-548
    Teodebald 548-555
Klotar I 558-561
  Karibert I 561-567
  Kilperik I 561-584
    Klotar II 584-629
  Guntram 561-592
    Kildebert II 592-595
    Teoderik II 595-613
    Sigebert II 613
  Sigebert I 561-575
    Kildebert II 575-595
    Teodebert II 595-612
    Teoderik II 612-613
    Sigebert II 613
Klotar II 613-629
  Dagobert I 623-629
Dagobert I 629-639
  Karibert II 629-632
    Kilperik 632
  Klodvig II 639-657
    Klotar III 657-673
    Teoderik III 673
    Kilderik II 673-675
    Teoderik III 675-691
  Sigebert III 634-656
     Kildebert Adoptivus      656-661
    Klotar III 661-662
     Kilderik II 662-675
     Klodvig III 675-676
     Dagobert II 676-679
Teoderik III 679-691
Klodvig IV 691-695
Kildebert III 695-711
Dagobert III 711-715
Kilperik II 715-720
  Klotar IV 717-719
Teoderik IV 721-737
Kilderik III 743-751
Guntram ja Kildebert II

Kildebert II (570595) oli Austrasian kuningas vuosina 575–595 sekä Burgundin kuningas vuosina 592–595.[1] Hän oli Sigebert I:n ja Brunhilden vanhin poika.

Ylimys nimeltä Gundobald vei viisivuotiaan Kildebertin Metziin turvaan, kun tämän isä vuonna 575 joutui salamurhan uhriksi. Siellä Austrasian ylimykset julistivat Kildebertin uudeksi kuninkaakseen. Kildebertin ollessa alaikäinen valta oli käytännössä Brunhilden ja Austrasian omia etujaan ajavan ylimystön käsissä.

Sekä Neustrian kuningas Kilperik I että Burgundin kuningas Guntram pyrkivät liittoutumaan Kildebertin kanssa, ja kumpikin adoptoi hänet vuorollaan.[2] Provencen hallinta aiheutti kitkaa Guntramin ja Kildebertin välille, sillä Marseillen kaupunki oli jaettu heidän kesken. Kilperikin salamurha vuonna 584 kuitenkin muutti tilanteen, ja vuonna 587 Kildebert ja Guntram solmivat niin kutsutun Andelotin sopimuksen, jonka mukaan Kildebertistä tuli Guntramin perijä. Guntramin avulla Kildebert pystyi tukahduttamaan kapinoivat ylimykset ja varmistamaan asemansa. Kilperikin leski Fredegunda yritti useaan otteeseen murhauttaa Kildebertin taatakseen Guntramin perintöosuuden omalle pojalleen Klotar II:lle.

Guntramin kuoltua vuonna 592 Burgundi siirtyi sopimuksen mukaan Kildebertille. Kildebert pyrki uhkaamaan Klotaria ja nousemaan koko frankkien valtakunnan kuninkaaksi.[2] Hän kuitenkin kuoli jo vuonna 595, eikä päässyt tavoitteeseensa.

Puolisot ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Miroslav Marek: Merovingians Genealogy.eu. Viitattu 11.4.2011. englanti
  2. a b Childebert II Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica. Viitattu 11.4.2011. englanti