Kilperik I

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Merovingien dynastia
Kaikkien frankkien kuninkaat
Neustrian kuninkaat
Austrasian kuninkaat
Faramund 410426
Clodio 426447
Merovech 447458
Kilderik I 458481
Klodvig I 481511
  Kildebert I 511558
  Klotar I 511561
  Klodomir 511524
  Teoderik I 511534
    Teodebert I 534548
    Teodebald 548555
Klotar I 558561
  Karibert I 561567
  Kilperik I 561584
    Klotar II 584629
  Guntram 561592
    Kildebert II 592595
    Teoderik II 595613
    Sigebert II 613
  Sigebert I 561575
    Kildebert II 575595
    Teodebert II 595612
    Teoderik II 612613
    Sigebert II 613
Klotar II 613629
  Dagobert I 623629
Dagobert I 629639
  Karibert II 629632
    Kilperik 632
  Klodvig II 639657
    Klotar III 657673
    Teoderik III 673
    Kilderik II 673675
    Teoderik III 675691
  Sigebert III 634656
     Kildebert Adoptivus      656661
    Klotar III 661662
     Kilderik II 662675
     Klodvig III 675676
     Dagobert II 676679
Teoderik III 679691
Klodvig IV 691695
Kildebert III 695711
Dagobert III 711715
Kilperik II 715720
  Klotar IV 717719
Teoderik IV 721737
Kilderik III 743751
Kilperik I kuvattuna 1700-luvun pronssimitalissa.

Kilperik I (539584) oli Neustrian kuningas ja Klotar I:n ja Aregundin poika.[1] Isänsä kuoltua vuonna 561 Kilperik pyrki aluksi ottamaan haltuunsa koko frankkien valtakunnan. Hänen veljensä pakottivat kuitenkin jakamaan valtakunnan keskenään. Kilperikin pääkaupungiksi tuli Soissons. Karibert I:n kuoltua 567 (tai 568) Kilperik sai haltuunsa osan veljensä alueista[1]. Kilperikistä tiedetään melko paljon Gregorius Toursilaisen Frankkien historiaa käsittelevän teoksen ansiosta. Gregorius Toursilainen suhtautui teoksessaan merovingihallitsijoihin yleensä myönteisesti, mutta Kilperik oli hänen mielestään "oman aikansa Nero ja Herodes.[2]

Omaa kansaansa Kilperik verotti ankarasti. Veronkantajilla oli veroja periessään oikeus turvautua jopa kidutukseen.[2]

Vuonna 568 Kilperik hylkäsi vaimonsa Audoveran mennäkseen naimisiin Galsvintan kanssa. Tämä oli Sigebert I:n puolison, visigoottiprinsessa Brunhilden sisar. Kilperikiä motivoi avioliiton solmimisessa lähinnä Galsvintan mukana tulleet suuret myötäjäiset. Eräänä aamuna Galsvinta löytyi kuristettuna vuoteestaan. Kilperik kulki ympäriinsä esittäen surun murtamaa aviomiestä.[2]

Muutama päivä murhan jälkeen Kilperik solmi avioliiton entisen rakastajattarensa Fredegundan kanssa. Fredegunda ei ollut peräisin ylhäisöstä, vaan tavallisesta kansasta. Nämä tapahtumat johtivat verisiin riitoihin Kilperikin ja hänen veljensä Sigebertin sukujen välillä.[1] [2]

Sisarensa murhasta raivostunut Brunhilde yllytti Sigebertin sotaan Kilperikiä ja Fredegundaa vastaan. Sigebert olikin voitokas hyökätessään veljeään vastaan, mutta Fredegundan lähettämät salamurhaajat onnistuivat vuonna 575 tappamaan Sigebertin myrkytetyillä tikareilla.[3]

Kilperik ei kuitenkaan onnistunut valloittamaan Austrasiaa Sigebertin ja Brunhilden pojalta Kildebert II:lta, jota Burgundin kuningas Guntram tuki. Kilperik muodosti vuonna 581 lyhytaikaisen liiton Kildebertin kanssa Guntramia vastaan, mutta Kildebert ja Guntram liittoutuivat uudestaan vuonna 583. Seuraavana vuonna salamurhaaja surmasi Kilperikin. Eräiden tietojen mukaan murhan järjesti Brunhilde, kun taas eräät olivat aikoinaan vahvasti sitä mieltä, että sen takana oli joku Fredegundan monista rakastajista.[1] [2]

Kilperikin kuoleman jälkeen valtakunta ajautui Brunhilden ja Fredegundan väliseen valtataisteluun. Sen voitti lopulta monien vaiheiden jälkeen Brunhilde, joka hallitsi valtakuntaa poikiensa ja pojanpoikiensa nimissä. Lopulta hän kukistui ylimysten tekemässä salaliitossa. Valtataistelujen johdosta Kilperikin kaikki pojat, paitsi nuorin jonka äiti oli Fredegunda, kuolivat salamurhaajan käden kautta.[2]

Puolisot ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilperik I ja Fredegunda
  • Grimberg, Carl: Kansojen historia, osa 7: Kansainvaellukset. WSOYn graafiset laitokset 1981. ISBN 951-0-09735-7
  • Kirkinen, Heikki: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 7. Kustannusosakeyhtiö Otava 1984. ISBN 951-1-07689-2.
  1. a b c d Chilperic I Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Encyclopædia Britannica Inc.. Viitattu 11.2.2013. (englanti)
  2. a b c d e f Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 51
  3. Kirkinen: Otavan suuri maailmanhistoria 1984, s. 62

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]