Kilderik I

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Merovingien dynastia
Kaikkien frankkien kuninkaat
Neustrian kuninkaat
Austrasian kuninkaat
Faramund 410-426
Clodio 426-447
Merovech 447-458
Kilderik I 458-481
Klodvig I 481 - 511
  Kildebert I 511-558
  Klotar I 511-561
  Klodomir 511-524
  Teoderik I 511-534
    Teodebert I 534-548
    Teodebald 548-555
Klotar I 558-561
  Karibert I 561-567
  Kilperik I 561-584
    Klotar II 584-629
  Guntram 561-592
    Kildebert II 592-595
    Teoderik II 595-613
    Sigebert II 613
  Sigebert I 561-575
    Kildebert II 575-595
    Teodebert II 595-612
    Teoderik II 612-613
    Sigebert II 613
Klotar II 613-629
  Dagobert I 623-629
Dagobert I 629-639
  Karibert II 629-632
    Kilperik 632
  Klodvig II 639-657
    Klotar III 657-673
    Teoderik III 673
    Kilderik II 673-675
    Teoderik III 675-691
  Sigebert III 634-656
     Kildebert Adoptivus      656-661
    Klotar III 661-662
     Kilderik II 662-675
     Klodvig III 675-676
     Dagobert II 676-679
Teoderik III 679-691
Klodvig IV 691-695
Kildebert III 695-711
Dagobert III 711-715
Kilperik II 715-720
  Klotar IV 717-719
Teoderik IV 721-737
Kilderik III 743-751

Kilderik I (Childeric, noin 436–481 Tournai), oli saalilaisten frankkien herttua ja kuningas vuodesta 457 vuoteen 481. Todennäköisesti hän oli kuningas Merovechin poika. Hänen puolisonsa oli Thüringenin Basine ja heidän poikansa Klodvig.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilderik I:n kuva sormuksessa

Hunnien armeija ryösti tämän prinssin mukaansa jo lapsuudessa ja kuin ihmeen kautta hän pääsi pakenemaan frankkisotilaan avustuksella. Tarinoiden ja niitä käyttäneiden lähteiden mukaan hän ei ollut oikea kuningas todellisuudessa ennen kuin hänet oli kerran syrjäytetty ja hän oli uudelleen noussut valtaan.

Tulo valtaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallisesti lienee kuitenkin todennäköisempää, että Kilderik nousi valtaan isänsä kuoltua noin vuonna 467 tai 458. Perinteisen soturiseurueensa kanssa hän asettui pääkaupunkiinsa Tournaihen, joka oli maalla, jonka hän oli saanut roomalaisilta foederatus-maana. Samaan aikaan hän piti yllä rauhaa liittolaistensa kanssa.

Valta ja sen käytto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soissonsissa kasarmiaan ja hallintoaan pitävän roomalaisen Aegidiuksen kanssa Kilderik löi vuonna 463 Orléansissä länsigoottien joukot. Näiden tarkoituksena oli laajentaa valta-aluettaan Loire-joen suuntaisesti. Aegidiuksen kuoleman jälkeen hän liittoutui roomalaisen kuvernööri Pauluksen kanssa luoden yhteiset gallialais-roomalaiset ja frankkien joukot, jotka voittivat gootit ja saivat runsaan ryöstösaaliin.

Viholliset palasivat takaisin Angersiin, mutta Kilderik tuli paikalle seuraavana päivänä ja seurauksena oli taistelu. Paulus sai taistelussa surmansa ja Kilderik valloitti kaupungin. Kun hän näin oli vapauttanut kaupungin, hän lähti seuraamaan saksien sotajoukkoja Loiren Atlanttiin laskevaan suistoon saakka. Siellä Kilderik surmasi vihollisensa. Gregorius Toursilaisen mukaan hän pysäytti myös Italiaa valloittamaan menossa olleen alemannien sotajoukon.

Varhaiskeskiajan ja myöhäisantiikin ei-roomalaisista hallitsijoista on tietoja hyvin rajoitetusti. Näin on myös frankkihallitsijoiden kohdalla: faktoja on vähän, tarinoita enemmän. Tarinoiden mukaan frankit ajoivat Kilderikin maanpakoon, koska tämä oli naistenmiehenä vietellyt heidän vaimonsa. Maanpaossa hän oli Thüringenissä, jonka kuninkaan Basinsin ja kuningattaren Basinen vieraana hän oli. Palattuaan takaisin maanpaosta olisi hän tarun mukaan ottanut puolisokseen kesti-isäntänsä puolison. Tämä Gregorius Toursilaisen kirjan Historia Francorumin kertoma tarina on kuitenkin täysin legendaarinen.

Totta kuitenkin on. että Kilderik I kuoli 481 ja haudattiin pääkaupunkiinsa Tournaihin, ja, että häneltä jäi poika Klodvig, josta tuli saalilaisten frankkien kuningas.

Kilderikin hauta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun 27. toukokuuta vuonna 1653 muurari Adrien Quinquin työskenteli Tournain Saint-Brice -kirkon jälleenrakennustyömaalla, hän löysi merovinkiaikaisen haudan, joka sisälsi erilaisia esineitä: kultarahoja sisältävän nahkapussin, kultaisen rannerenkaan, muutaman rautaesineen, useita granaatein koristeltuja kultaesineita, joiden joukossa 300 mehiläistä. Yksi esineistä oli sormus, ja siinä oli kirjoitus

CHILDERICI REGIS.

Näin hauta voitiin tunnistaa Kilderik I:n haudaksi.

Espanjan Alankomaiden tuolloinen kuvernööri Leopold William innostui löydöstä Brysselissä ja sai Jean-Jacques Chifflet'n julkaisemaan tiedot latinaksi 1755 teoksena: Anastasis Childerici I Francorum regis, sive thesaurus sepulchralis Tornaci Neviorum effossus et commentario illustratus. Samalla Leopod William siirsi löydöt Wieniin Habsburgeille, jotka puolestaan lahjoittivat ne Ranskan kuninkaalle Ludvig XIV:lle. Tämä ei kuitenkaan osannut arvostaa lahjaa, vaan ne hautautuivat Louvren kirjastoon, jonka kokoelmista tuli Ranskan kansalliskirjasto vallankumoksen myötä. Napoleon kuitenkin innostui Kilderikin haudan löydöistä ja teki mehiläisestä keisarikunnan tunnuksen Ranskan liljan (fleur-de-lys) sijasta.

Yöllä 5–6. marraskuuta 1831 Kilderikin lähes 80 kiloa painava kulta-aarre ryöstettiin kirjastosta ja sulatettiin. Joitakin yksittäisiä osia säilyi, koska niitä oli kätketty Seine-jokeen. Näihin kuului muun muassa kaksi mehiläistä. Nykypäiviin on kuitenkin säästynyt löytöhetken hyvää dokumentaatiota esineistä sekä myös Habsburgeille tehtyjä jäljennöksiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leblanc-Ginet, Henri; Les Rois de France. (1997).
  • Settipani, Christian; La préhistoire des Capétiens, (1993.
  • Tableau Généalogique des Rois de France. (1975).
  • Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. (1994).
  • Kertomus Kilderikin mehiläisistä [1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]