Medici

Wikipedia
Ohjattu sivulta Medici-suku
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sukua. I Medici on myös Ruggero Leoncavallon ooppera.
Medici-suvun vaakuna. Siihen ovat aina kuuluneet punaiset pallot, ”Le palle”, kultaisella pohjalla. Aluksi palloja oli yksitoista, sitten yhdeksän, seitsemän ja lopulta kuusi. Ranskan kuningas Ludvig XI myönsi vuonna 1465 Lorenzo de’ Medicin isälle Pierolle kunnianosoituksena vaakunansa käyttöön vaaleansinisen Ranskan liljoin koristellun pallon. Tämä vaakuna esiintyy monissa firenzeläisissä rakennuksissa.

Medici-suku oli firenzeläinen mahtisuku 1200-luvulta 1700-luvulle. Sukuun kuuluu muun muassa kolme paavia, useita Firenzen ja Toscanan hallitsijoita sekä myöhemmin Ranskan kuningashuoneen jäseniä. Suku oli lähtöisin vaatimattomista oloista, mutta nousi 1400-luvulla Firenzen vaikutusvaltaisimmaksi suvuksi ja myöhemmin virallisestikin hallitsijasuvuksi.

Varsinaisen elämänuransa ja omaisuutensa varakkaimmat ja tunnetuimmat Medici-suvun jäsenet ansaitsivat kaupankäynnillä, erityisesti kangaskaupalla ja pankkitoiminnalla. Medicien pankki oli Euroopan arvostetuimpia ja menestyneimpiä. Pankkiiritoimintaa Mediceillä oli Italiassa, Genevessä, Lontoossa ja Flanderin Bruggessa. Suurin osa toiminnasta tapahtui kuitenkin Italiassa.

Vaikka Niccolò Machiavelli omisti kuuluisan teoksensa Ruhtinas Mediceille, he eivät alun perin olleet aatelia vaan ennemminkin porvareita. Varhaiset Medicit harjoittivat puuhiilikauppaa ja pian myös yrttien keräilyä ja myyntiä. Yrttejä käytettiin lääketarkoitukseen ja siten Mediceistä tuli farmaseutteja. Mahdollisesti tästä tulee nimi Medici (italian medico ’lääkäri’) sekä vaakunan heraldiset pallot, ”pillerit”. Erään tarinan mukaan yksi suvun kantaisistä olisi ollut Kaarle Suuren lääkäri (latinan medicus ’lääkäri’).lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Giovanni di Bicci de’ Medici (1360–1429) oli ensimmäinen pankkitoiminnassa mukana ollut Medici, ja häntä voidaan pitää suvun perustajana. Hänen poikansa Cosimo de’ Medici (Cosimo Vanhempi; 1389–1464) oli ensimmäinen Medici, joka sai Firenzen epävirallisen hallitsijan Gran maestron aseman. Hänen jälkeläisensä hallitsivat käytännössä Firenzeä vuoteen 1494 saakka, jolloin heidät karkotettiin sieltä.[1] Cosimon pojan Pieron (1416–1469) poika Lorenzo de’ Medici (1449–1492) sai lisänimen ”Il Magnifico”. Lorenzon aikaan Italian renessanssi oli huipussaan ja Medicit tukivat ahkerasti ajan taiteilijoita, runoilijoita ja filosofeja. Medicit kuitenkin palasivat Firenzeen 1500-luvun alussa[1], ja Cosimoa seurannut Medicien ”vanhempi” sukuhaara hallitsi Firenzeä vuoteen 1537 saakka. Keisari Kaarle V nimitti Alessandro de’ Medicin Firenzen perinnölliseksi herttuaksi[1]. Hänen jälkeensä asema siirtyi ”nuoremmalle” haaralle, johon kuulunut Cosimo I de’ Medici tuli ensin Firenzen herttuaksi ja myöhemmin vuonna 1569 Toscanan suurherttuaksi[1]. Hänestä polveutunut sukuhaara hallitsi sen jälkeen Toscanaa suurherttuakuntana vuoteen 1737 saakka.[1]

Taiteet ja arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Medici-suvun merkittävimmät saavutukset liittyvät taiteen ja arkkitehtuurin tukemiseen. Suku oli melkeinpä kaikkien renessanssin merkittävien taiteilijoiden mesenaatti. Suvun perustaja Giovanni di Bicci de’ Medici tuki Masacciota ja San Lorenzon kirkon restaurointia. Cosimo Vanhempi tuki muun muassa Donatelloa ja Fra Filippo Lippia. Merkittävin Medicien tukema taiteilija oli Michelangelo, jota tukivat useat Medicit Lorenzo de’ Medicistä alkaen. Medicit olivat myös merkittäviä taiteenkeräilijöitä, ja nykyään heidän kokoelmansa muodostaa Firenzen Uffizin gallerian rungon.

Arkkitehtuurin puolella Medicien vaikutus näkyy monissa firenzeläisissä rakennuksissa, kuten Uffizin galleriassa, Pittin palatsissa (Palazzo Pitti), Bobolin puutarhoissa ja Belvederen linnoituksessa.

Suvun huomattavia jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cosimo I Suuri. Agnolo Bronzinon maalaama muotokuva vuodelta 1545.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, artikkelit ”Firenze” ja ”Medici”. WSOY, 1998. ISBN 951-0-33044-2.
  2. Christoph Hoffmann: Stammbaum der Familie Medici (PNG) Viitattu 18.3.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]