Katariina de’ Medici

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ranskan kuningatar Katariina de’ Medici, Germain Le Mannier 1547–1559

Katariina de’ Medici (ital. Caterina de’ Medici lausuttuna [kateˈriːna de ˈmɛːditʃi]; ransk. Catherine de Médicis lausuttuna [katʁin də medisis]); (13. huhtikuuta 1519 Firenze, Firenzen tasavalta5. tammikuuta 1589 Blois'n linna, Ranskan kuningaskunta) oli italialainen aatelisnainen, joka oli Ranskan kuningatar Henrik II:n puolisona vuosina 1547–1559. [1]

Katariina oli syntyisin Caterina Maria Romola di Lorenzo de’ Medici ja hän kuului kuuluisaan italialaiseen Medicien mahtisukuun. Katariina oli paitsi Ranskan kuninkaan puoliso myös kolmen Ranskan kuninkaan äiti ja sijaishallitsija. Hänen toisen poikansa Kaarle IX:n hallituskaudella järjestettiin Pärttylinyön verilöyly vuonna 1572.[1]

Lapsuus ja suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katariina de’ Medicin vanhemmat olivat Urbinon herttua Lorenzo de’ Medici nuorempi ja ranskalainen perijätär Madeleine de la Tour d’Auvergne (1498–1519), joka oli Jean III de La Tourin (1467–1501) Auvergnen ja Lauraguaisin kreivin ja Bourbonin herttuatar Jeannen (1465–1511) nuorempi tytär. Katariina oli heidän ainoa lapsensa. Lisäksi hänellä oli avioton velipuoli Alessandro de’ Medici, isän suhteesta mustan palvelijattaren kanssa, josta tuli myöhemmin ensimmäinen Firenzen herttua.

Avioliiton järjestivät Ranskan kuningas Frans I ja Lorenzon setä, Medici-sukuinen paavi Leo X. Pian Katariinan syntymän jälkeen tämä mahtisukujen välinen avioliitto loppui, sillä sekä Katariinan isä kuoli sairauteen (rutto tai kuppa) 26-vuotiaana viisi päivää vaimonsa jälkeen, äiti kuoli synnytyksen jälkeiseen infektioon (tai ruttoon) kaksi viikkoa tytön syntymän jälkeen.

Paavi Leo X:n serkku kardinaali Giulio de’ Medici valittiin paaviksi vuonna 1523 nimellä Klemens VII. Hänen sukulaistyttärenään ja Medicien suvun jäsenenä Katariina oli pienestä pitäen puheenaiheena eurooppalaisten kuninkaallisten avioliittoneuvotteluissa. Klemens VII onnistuikin järjestämään suojatilleen erinomaisen avioliiton.

Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1533 vasta 14-vuotias Katariina vihittiin silloisen Orléansin herttua Henrin kanssa, josta tuli Ranskan kuningas Henrik II. Klemens VII kuoli vajaa vuosi avioliiton solmimisen jälkeen maksettuaan Katariinan myötäjäiset vain osittain, mikä sai Ranskan kuningas Frans I:n tokaisemaan: “Tämä tyttö on tullut luokseni ilkosen alasti.”[2] Katariinan avioliitto sai siten huonon alun.

Katariina de’ Medici n. 1555

Henrikin isoveli, Ranskan kruununperijä kuoli yllättäen, kun Katariina ja Henrik olivat vasta 17-vuotiaita. Henrikistä tuli Ranskan kruununperijä, dauphin, ja Katariinasta dauphine. Heidän avioliittonsa oli pitkään lapseton, vaikkakin dauphinilla oli ainakin yksi, vuonna 1537 syntynyt avioton lapsi. Avioliiton lapsettomuudesta syytettiin Katariinaa. Koko 25 vuotta kestäneen avioliittonsa aikana Katariina joutui elämään syrjässä ja sietämään miehensä rakastajatarta, joka oli kuuluisa kaunotar Diane de Poitiers. Avioerostakin huhuttiin, koska avioliitto pysyi lapsettomana.

Pariskunnan ensimmäinen lapsi, tuleva Frans II syntyi vuonna 1544 yli kymmenen vuoden avioliiton jälkeen. Ennen pojan syntymää lääkäri Jean Fernel tutki kuningasparin, joka totesi pariskunnan fysiikassa joitakin poikkeuksia. Hän neuvoi, mitä kuningasparin pitäisi tehdä voidaakseen saada lapsen. Ei tiedetä, mitä vikaa heissä oli tai mitä lääkäri heille neuvoi, mutta Katariina tuli ensimmäistä kertaa raskaaksi.[3] Katariina synnytti lopulta kymmenen lasta, joista seitsemän eli aikuisiksi.

Ranskan kuningatar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1547 Katariinasta tuli Ranskan kuningatar 28-vuotiaana, kun puoliso Henrik II nousi valtaistuimelle isänsä kuoltua. Vuonna 1552 kuningatar Katariina toimi miehensä sijaishallitsijana tämän lähdettyä sotimaan Metziin, mutta hänen valtansa oli hyvin rajallinen, sillä Diane de Poitiers’lla oli silloinkin suunnattomasti vaikutusvaltaa. Kun Henrik II kuoli vuonna 1559 turnajaisissa, Katariina antoi karkottaa Dianen. Hänen leskeytensä kesti kaiken kaikkiaan 30 vuotta.

Sijaishallitsija ja kuningataräiti, lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henrik II:n kuoleman jälkeen Ranskan kuninkaaksi nousi heikko Frans II, joka oli naimisissa skottien kuningatar Maria Stuartin kanssa. Nuori kuningas kuoli jo vuonna 1560. Pojan kuoltua Katariinasta tuli nuoremman poikansa Kaarle IX:n sijaishallitsija. Katariinan vaikutusvalta pysyi ennallaan lähes kaksikymmentä vuotta. Kaarle IX:n hallituskaudella Ranskassa käytiin uskonsotia, joissa taistelivat hugenotit ja katoliset. Katariina ajoi aktiivisesti kompromissipolitiikkaa, mutta silti uskonsodat olivat äärimmäisen verisiä. Pojan kasvettua aikuiseksi Katariinan vaikutusvalta uhkasi vähetä. Kuningatar muistetaan Pärttylinyön verilöylystä, jonka avulla hän yritti palauttaa vaikutusvaltaansa. Kaarle IX:n kuoltua valtaistuimelle nousi Katariinan lempipoika Henrik III.

Ranskan sijaishallisija, leskikuningatar Katariina de' Medici, François Clouet'n työpaja n. 1560

Katariina piti aina tiukasti huolta lastensa parhaasta ja järjesti heille edullisia avioliittoja. Hänen vanhimmasta tyttärestään tuli Espanjan kuningatar Elisabet. Katariina kuoli vuonna 1589 Blois'ssa. Hänen kuolemansa jälkeen Henrik III salamurhattiin, mihin päättyi Valois'n dynastian aika Ranskan valtaistuimella.

Katariinan ja Henrikin perheen muotokuvat

Katariina ja Henrik II saivat kaikkiaan kymmenen lasta, joista seitsemän eli aikuiseksi asti:

  • Frans II, Ranskan kuningas (19. tammikuuta 1544 – 5. joulukuuta 1560), avioitui Skotlannin kuningatar Marian kanssa vuonna 1558. Liitto oli lapseton.
  • Elisabet de Valois (2. huhtikuuta 1545 – 3. lokakuuta 1568), avioitui Espanjan kuningas Filip II:n kanssa vuonna 1559. Heille syntyi viisi tytärtä.
  • Claude de Valois (12. marraskuuta 1547 – 21. helmikuuta 1575), avioitui Charles III:n, Lothringenin herttuan kanssa vuonna 1559. Heillä oli yhdeksän lasta.
  • Louis, Orléansin herttua (3. helmikuuta 1549 – 24. lokakuuta 1550), kuoli alle kaksivuotiaana
  • Kaarle IX, Ranskan kuningas (27. kesäkuuta 1550 – 30. toukokuuta 1574), avioitui Elisabet Itävaltalaisen kanssa vuonna 1570. Heille syntyi yksi tytär.
  • Henrik III, Ranskan kuningas (19. syyskuuta 1551 – 2. elokuuta 1589), avioitui Louise de Lorrainen kanssa vuonna 1575. Liitto oli lapseton.
    Katariinan ja Henrikin pieninä kuolleet lapset Louis ja kaksoset Victoire ja Jeanne, Le livre d'heures de Catherine de Médicis
  • Marguerite de Valois (14. toukokuuta 1553 – 27. maaliskuuta 1615), avioitui Henrik Navarran kuninkaan, tulevan Ranskan kuningas Henrik IV:n kanssa vuonna 1572. Liitto oli lapseton.
  • (Hercules) François, Anjoun ja Alençonin herttua (18. maaliskuuta 1555 – 19. kesäkuuta 1584), otti uuden nimen François konfirmaationsa jälkeen vanhimman veljensä muistoksi, sairasti 8-vuotiaana isorokon, joka arpeutti hänen kasvonsa ja vioitti hänen selkärankaansa
  • Victoire (24. kesäkuuta 1556 – 17. elokuuta 1556), kuoli alle kolmikuisena
  • Jeanne (24. kesäkuuta 1556), syntyi kuolleena

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Frieda, Leonida (2003): Catherine de Medici.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Catherine De' Medici Encyclopedia of World Biography. Viitattu 21.9.2021.
  2. Frieda, Leonida: Catherine de Medici, 2003, s. 54
  3. Frieda, Leonida: Catherine de Medici, 2003, s. 68

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. (Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zöllner. Alkusanat Kaari Utrio. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5.