Marc Bloch

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Marc Leopold Benjamin Bloch (6. heinäkuuta 188616. kesäkuuta 1944) oli ranskalainen historioitsija, annalisti, keskiajan tutkija, historianfilosofi, professori ja Ranskan vastarintaliikkeen aktiivijäsen. Hän syntyi Lyonissa maallistuneeseen juutalaisperheeseen ja kuoli saksalaisten teloittamana Ranskan vastarintaliikkeen jäsenenä Lyonin lähistöllä toisen maailmansodan loppuvaiheessa.

Marc Bloch kuuluu historiallisen sosiologian vaikutusvaltaisimpiin edustajiin sekä ranskalaisen annales-koulukunnan perustajiin. Hän on vaikuttanut suuresti esimerkiksi Perry Andersoniin, Charles Tillyyn ja Barrington Mooreen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marc Blochin isä Gustave Bloch oli tunnettu antiikin historioitsija ja toimi tieteenalan professorina Lyonin yliopistossa. Tultuaan ylioppilaaksi arvostetusta Louis-Le-Grand -lyseosta hän opiskeli ranskalaisten intellektuellien perusoppilaitoksessa Ecole normale supérieuressa vuosina 19041908. Valmistuttuaan korkeakoulusta hän matkusti 19081909 Saksaan Berliiniin ja Leipzigiin, joissa tutustui aikakauden uusimpaan historiankirjoitukseen, sen ongelmiin, kysymyksenasetteluihin ja ratkaisutapoihin.

Ensimmäinen maailmansota ja Ranskan sen kestäessä kokemat sotilaalliset vaikeudet, jotka lopulta päättyivät ympärysvaltojen avulla voittoon Saksasta, kuuluivat Marc Blochin nuoruuteen. Sodassa hän toimi tavallisena rintamasotilaana, tykistön kersanttina ja myöhemmin kapteeniksi ylennettynä, ja tämä kokemusmaailma muokkasi hänen myöhempiä valintojaan.

Sodan jälkeen Bloch avioitui Simone Vidalin kanssa. Avioliitosta heille syntyi kuusi lasta. Avioliitto oli merkittävä ajatellen myöhempää saksalaismiehityksen aikaa Ranskassa. Lapsilla on ollut oma merkittävä roolinsa Marc Blochin kuoleman jälkeisessä töiden julkaisemisessa.

Avioliiton solmimisen aikoihin hän sai opetustoimen Strasbourgin yliopistosta, joka oli vuosikymmenten saksalaisajan jälkeen siirtynyt takaisin Ranskalle ja johon tarvittiin innokkaita ja uskaliaita tiedemiehiä koko laitoksen uudelleenrakentamiseksi. Nykyisin tämä yliopisto kantaa Marc Blochin nimeä.

Osallistuttuaan sotatoimiin ennen Ranskan tappiota toisessa maailmansodassa, Marc Bloch sai materiaalia viimeisiin kirjoituksiinsa ja niin historiallisiin kuin filosofisiin pohdintoihinsa. Piileskeltyään perheineen saksalaisia eri puolilla maata ja lähetettyään osan lapsistaan turvaan ulkomaille Bloch liittyi vanhana sotilaana vastarintaliikkeeseen, kunnes vuonna 1944 ranskalaiset yhteistoimintamiehet pidättivät hänet. Kidutuksen jälkeen kesällä 1944 saksalaiset teloittivat hänet Saint-Diedier-de-Formansissa Ain departementissa lähellä hänen kotikaupunkiaan Lyonia.

Bloch historiantutkijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bloch ei ole kuuluisa mistään yhteiskuntatieteellisestä teoriasta. Hän teki kuitenkin merkittävinä pidettyjä tutkimuksia, joissa tutkimuksen metodologiaa oli käytetty ja kehitetty erinomaisella tavalla. Hänen tärkeimmät teoksensa käsittelevät keskiajan Länsi-Eurooppaa. Hän tutki esimerkiksi viljelymenetelmiä, taikauskomuksia, kansanperinnettä ja feodalismia yleisemmin. Tutkimuksissa yhdistyvät historia, antropologia, sosiologia ja taloustiede. Tällainen yhdistelevä lähestymistapa tuli muotiin myöhemmin noin 40 vuotta Blochin teosten julkaisemisen jälkeen.[1]

Analyysiyksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blochin tutkimuksissa merkillepantavaa ovat ensinnäkin ajalliset ja sosiaaliset analyysiyksiköt. Useinhan tutkimuksen analyysiyksiköt otetaan politiikasta: historiallinen aika jaetaan hallitsijoiden valtakausien mukaan ja analyysiyksiköitä ovat valtiot, kansat ja hallintoalueet. Blochilla keskeisiä analyysiyksiköitä olivat sen sijaan sukupolvet ja sivilisaatiot.[1]

Sukupolvi on lyhyemmän aikavälin ajanmitta. Bloch painotti, että yhteiset ja tärkeät kokemukset ovat merkittäviä sukupolven tietoisuuden määrittymisessä. Sivilisaation käsite taas viittaa yhteiskunnan materiaalisten, psykologisten ja rakenteellisten osien kokonaisuuteen, joka muuttuu hyvin hitaasti. Blochin luetuin teos, joka käsittelee feodaaliyhteiskuntaa, on yhden sivilisaation historia. Sivilisaation ensimmäinen ulottuvuus on sen historiallinen ympäristö. Feodaaliyhteiskunnan taustalla Bloch näkee silloisen turvattoman historiallisen ympäristön. Toinen sivilisaation ulottuvuus on kulttuuriympäristö, joka käsittää myös teknologian. Materiaalinen ja henkinen ovat molemmat tärkeitä selittäviä tekijöitä eikä kumpikaan ole ensisijainen. Niin ikään maantieteellinen ympäristö vaikuttaa sivilisaation kehitykseen.[1]

Tutkittavat ilmiöt on sijoitettava Blcohin mukaan aina omaan historialliseen kontekstiinsa. Yksittäiset sivilisaatiot eivät ole täysin yhtenäisiä, mutta niiden osissa on kuitenkin yhtenäisiä piirteitä. Kun nämä piirteet on ymmärretty, voidaan seuraavaksi analysoida eroja yhden sivilisaation sisällä. Tutkiessaan Ranskan maaseutuhistoriaa Bloch käyttää aikakehyksenä erilaisten viljelytapojen käytön jatkumista. Hän ei halua asettaa tiukkoja sääntöjä sille, miten tutkimuksen aikakehys tulee valita, vaan tutkijan on tutustuttava kohteeseensa hyvin ja pyrittävä löytämään siitä oleelliset piirteet. Yleensä nämä piirteet ovat sellaisia, jotka osoittavat rajat tietyn yhteiskuntamuodon kestolle.[1]

Lähteiden käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bloch tunnetaan myös tavastaan käyttää lähteitä historiantutkimuksessa. Blochille lähteeksi kelpasivat melkein mitkä tahansa asiat, mikä oli myöhemmin tyypillistä koko annales -koulukunnalle. Hän antaa tutkimusmetodia käsittelevässä teoksessaan pitkän listan erilaisista asioista, joita voi käyttää lähteinä. Yksi merkittävä lähdetyyppi Blochille olivat kansan parissa liikkuneet eeppiset kertomukset, joiden yhteyttä yhteiskunnan rakenteeseen hän tutki. Bloche myös oli ensimmäisiä, jotka käyttivät epälineaarista tutkimusmetodia. Tutkiessaan Ranskan maaseutua, hän aloitti tutkimalla ensin viimeaikaisia, runsaslukuisia lähteitä, ennen kuin vasta sen jälkeen paneutui tutkimuskohteena olevan ajan lähteisiin. Tämä metodi perustui siihen, että myöhemmät lähteet kertoivat osin samoista asioista, mistä hän oli kiinnostunut tutkimusperiodin suhteen. Tällainen epälineaarinen metodi omaksuttiin sittemmin laajalti maaseutuhistorian tutkimukseen.[1]

Muiden annales -koulun tutkijoiden tavoin Blochille tärkeää oli maantieteellinen evidenssi. Keskeistä siinä oli fyysisen paikan ja ihmisen sosiaalisen organisaation vuorovaikutus, ja se tapa millä nämä kaksi muokkasivat toisiaan. Blochille mikään lähdetyyppi ei ole sinänsä toista arvokkaampi. Riippuu tutkimuskysymyksistä, mitä lähteitä kannattaa käyttää, kun taas useimmille tutkijoille lähteet määräävät tutkimuskysymyksen.[1]

Vertailevan tutkimuksen edut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vertailevan tutkimuksen tärkeimpänä tehtävänä Bloch piti sen tutkijan mieltä puhdistavaa vaikutusta. Vertailussa tulevat ilmi erilaiset tutkijan omasta kulttuurista ja ajasta juontuvat tutkimuksen kannalta väärät ajattelutavat, jotka ovat alati uhkana historiantutkimuksessa. On erittäin hyödyllistä tarkastella tutkittavia sosiaalisia ilmiöitä laajemmin eri ympäristöissä kuin vain tutkimuskohteen paikallisessa ympäristössä. Monet yhden paikan ympärille keskittyvät tutkimukset luulevat väärin tutkimaansa ilmiötä ainutlaatuiseksi, koska eivät ole perehtyneet aiheeseen laajemmin.[1]

Samanlaisuuksien lisäksi vertaileva lähestymistapa auttaa huomaamaan myös eroavaisuudet eri paikoissa esiintyvien ilmiöiden välillä. Kun erot on huomattu, päästään tutkimaan näiden erojen syitä. Bloch kuitenkin kritisoi monia oman aikansa vertailevan tutkimuksen harjoittajia poliittisesta tarkoitushakuisuudesta sekä kritiikittömistä teoreettisista johtopäätöksistä.[1]

Tieteenfilosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bloch ei uskonut luonnontieteiden malliin yhteiskunnan tutkimisessa vaan piti Auguste Comten positivistista lähestymistapaa virheellisenä. Toisaalta Bloch ihaili Emile Durkheimia, mutta piti tämän universalismia liioiteltuna. Bloch ei hyväksynyt Durkheimin tieteellistä ohjelmaa, jossa väittämiä testattaisiin jollain tapaa ja pyrittäisiin sitten parantamaan teoriaa tältä pohjalta. Blochille teorian rooli oli vain auttaa historioitsijaa etsimään parempaa evidenssiä menneisyyttä koskien. Teoreettiset mallit voivat auttaa tutkijaa löytämään uusia kysymyksiä ja arvioimaan lähteitä. Teoria ymmärrettynä tällä tavoin oli merkittävässä roolissa Blochin metodologiassa. Historiallisen tutkimuksen lopullisen tuloksen tulee Blochin mukaan olla joukko yleistäviä väittämiä, jotka pätevät omassa, laajassa kontekstissaan mahdollisimman hyvin, ja samalla näiden tehtyjen väittämien tulisi auttaa muita tutkijoita ymmärtämään sosiaalista käyttäytymistä myös yleisellä tasolla ajasta ja paikasta riippumatta.[1]

Toiminta ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi ja haastava opetustehtävä, joka keskittyi keskiajan historiaan yhdessä yliopiston ylösrakennuksen kanssa, lisäsi myös Blochin toimintavauhtia. Hänen väitöskirjansa maaorjien asemasta suorien Capetinki-sukuisten kuninkaiden aikana valmistui ja saa osakseen paljon kiitosta. Hän myös paneutui ensimmäisen maailmansodan aikana liikkuneisiin huhuihin ja niiden vaikutukseen niin sotilaiden kuin kansankin parissa. Yhdessä työtoverinsa Lucien Febvren kanssa Bloch perusti annalistisen koulukunnan, joka toimii samannimisen lehden ympärillä.

Annalistisen koulukunnan tieto-opillinen ja –teoreettinen ajastusmaailma on vaikuttanut voimakkaasti koko 1900-luvun historiankirjoitukseen, ei vain Ranskassa vaan kautta koko maailman historiankirjoituksen. Koulukunnan keskeisiä teoreettisia malleja ovat mm. mentaalien historia, totaalinen historia sekä sivilisaatioiden historia. Myös uudenlainen ja aivan uusien lähteiden käyttö tuli mukaan tutkimukseen. Näin monumentit, tilastot ja usein kylmät luvut saivat oman roolinsa historiantutkimuksessa.

Bloch keskittyi tuotannossaan ja elämässään muutamaan hyvin oleelliseen aiheeseen:

  1. Keskiaika oli eurooppalaisen yhteiskunnan rakentamisen perusvaihe. Siellä syntyivät ne instituutiot joka ovat yhteisöämme kannatelleet ja tavallaan myös johtaneet Euroopan unionin kaltaiseen yhdentymisprosessiin
  2. Historian opetus, jonka tärkeys tuli Blochin mielestä hyvin esiin Ranskan suuressa tappiossa 1940, koska opetus oli johdatellut kansakunnan omahyväisyyteen ja toimettomuuteen historian tosiseikkojen suhteen
  3. Ranskan tappioon johtaneet yhteiskunnalliset, moraaliset ja filosofiset syyt
  4. Historianfilosofia, uudet tutkimusmenetelmät, lähteet ja kiinnostuksen kohteet, ja tästä on lähtenyt liikkeelle niin sanottu arkipäivän- ja tavallisten ihmisten historia.

Jokainen Marc Blochin melko laajan tuotannon osa on ollut omana aikanaan, ja on toki yhä vieläkin, historiankirjoituksen merkkipaalu, joka on opastanut muita tutkijoita. Hänen keskeisiä teoksiaan ovat muun muassa:

Marc Blochista on kirjoitettu lukuisia artikkeleita ja Annalistista koulukuntaa pidetään historiankirjoituksen kolmantena paradigmana. Keskeisimmät hänestä kirjoitetut monografiat ovat mm:

  • Carole Fink: Marc Bloch. A Life in History. (1989)
  • Mastrogregori, Massimo: Il genio dello storico. Le considerazioni sulla storia di Marc Bloch e Lucien Febvre e la tradizione metodologica francese, Rooma 1987.
  • Ulrich Raulff: Ein Historiker im 20. Jahrhundert: Marc Bloch. (1995)
  • Peter Schöttler (Hg.): Marc Bloch. Historiker und Widerstandskämpfer. (1999)
  • Joseph Lambie, ed., Architects and Craftmen in History (1956)
  • H. Stuart Hughes, The Obstructed Path: French Social Thought in the Years of Desperation, 1930–1960 (1968)
  • Marc Bloch aujourd'hui : histoire comparée et sciences sociales. Toimittaneet  :Hartmut Atsma ja André Burguière (1990)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Daniel Chirot, "The Social and Historical Landscape of Marc Bloch". Kirjassa Vision and Method in Historical Sociology, toimittanut Theda Skocpol, 1984, Cambridge University press
  • Carole Fink: Marc Bloch. A Life in History. (1989)
  • Massimo Mastrogregori: Il genio dello storico. Le considerazioni sulla storia di Marc Bloch e Lucien Febvre e la tradizione metodologica francese, Rooma 1987.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bloch, Marc: Historian puolustus. (Apologie pour l’histoire, ou Métier d’historien, 1949.) Suomennos: johdanto, luvut I–V: Ossi Lehtiön suomennoksen pohjalta toimittaneet Elina Suolahti ja Martti Berger. Helsinki: Artemisia, 2003. ISBN 951-97294-4-5.