Annalistinen koulukunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Annalistinen koulukunta eli Annales-koulukunta (ransk. École des Annales) on Ranskassa syntynyt ja kautta maailman levinnyt historiankirjoituksen koulukunta, joka on vaikuttanut voimakkaasti historiankirjoitukseen länsimaissa koko 1900-luvun ajan. Koulukunta tunnetaan eritoten sosiologian tieteellisten menetelmien mukaanottamisesta historiantutkimukseen toteamalla, että historiantutkimuksessa piti ottaa huomioon kaikki yhteiskunnan osatekijät.[1]

Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alsacessa sijaitseva Strasbourgin yliopisto oli siirtynyt ensimmäisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1918, takaisin ranskalaisten haltuun. Yliopistoa uudelleenperustamaan värvättiin nuoria ja innostuneita tiedemiehiä. Heistä kaksi historioitsijaa, Marc Bloch ja Lucien Febvre, perustivat yhdessä vuonna 1929 historiallisen aikakauslehden Annales d’histoire économique et sociale.[1] Lehden keskeisenä tarkoituksena oli suunnata historiantutkimus pois perinteisestä tapahtumahistoriasta, sotahistoriasta, poliittisesta historiasta sekä niin sanotuista merkittävistä yksilöistä. Taustalla oli tieteellistä kunnianhimoa ja kapinaa 1800-luvun historiankirjoituksen auktoriteetteja vastaan. Esikuvana oli muun muassa vuosisadan alun saksalainen historiankirjoitus, mutta eritoten uusi tiede: sosiologia. Näin perustettu lehti antoi nimensä vuosisadan merkittävimmälle historiankirjoituksen koulukunnalle, vaikka sen nimi on muuttunut useita kertoja.

Keskeiset tutkimuskohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiologian tutkimusmenetelmien lisäksi omaksuttiin vaikutteita muun muassa psykologiasta, jota varsinkin Lucien Febvre on käyttänyt tutkimuksissaan. Myös maantieteellä oli erityisesti ranskalaisella maantieteilijällä Paul Vidal de la Blachella merkittävä rooli annalistien tutkimusmenetelmien kehittämiseen.

Annalistien keskuudessa kehittyivät uudenlaisten lähteiden avustuksella ja myötävaikutuksella muun muassa mentaliteettien historia, totaalinen historia, käsitykset eri pituisesta ajan ja tapahtumien välisestä kestosta (durée), joka oli tapahtumaa keskeisempi. Enää eivät vain asiakirjadokumentit olleet ainoata lähdemateriaalia, vaan myös materiaalinen kulttuuri pääsi toimijaksi historiankirjoitukseen.

Perustajista Marc Bloch toimi ensisijaisesti keskiajan historioitsijana ja tutkimusmenetelmien filosofina. Lucien Febvre keskittyi enemmänkin 1500-lukuun ja sen jälkeiseen historiaan. Myöhempiin suuntauksen edustajiin kuuluva Fernand Braudel käytti ensimmäisenä käsitettä totaalihistoria annalismin kuvaajana.[1]

Kun tarkastelee Annales. Histoire, Sciences Sociales –lehden sisältöä, voi havaita eritoten antropologian tulleen hyvin keskeiseksi aputieteeksi tutkimukselle. Samoin laaja sivilisaatioiden tutkimus, jota voidaan kutsua myös kulttuurihistoriaksi, on laajasti käsitettynä eräs nykyisen kirjoittajasukupolven toiminta-alue. Vahvimmin annalisteja on kritisoitu marxilaisen tutkimuksen näkökulmasta. se on katsonut, että annalismilta puuttuu kattava yhteiskunnallinen teoria.[1]

Tunnettuja annalisteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen sukupolvi

Toinen sukupolvi

Kolmas sukupolvi

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 638. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Burke, Peter : The French Historical Revolution. The Annales School 192989. Polity Press, Cambridge 1990. ISBN 0-8047-1836-9
  • Born, Karl Erich: Neue Wege der Wirtschafts- und Sozialgeschichte in Frankreich. Die Historikergruppe der "Annales", in Saeculum 15, 1964, s. 298-309.
  • Erbe, Michael: Zur neueren französischen Sozialgeschichtsforschung. Die Gruppe um die ,Annales', Darmstadt 1978.