Emmanuel Le Roy Ladurie

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Emmanuel Le Roy Ladurie, 2014

Emmanuel Le Roy Ladurie (s. 19. heinäkuuta 1929 Moutiers-en-Cinglais, Calvados) on ranskalainen nykyhistorioitsija. Professuurien lisäksi hän on hoitanut Ranskan kansalliskirjaston pääjohtajan virkaa.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emmanuel Le Roy Ladurien isä oli sosiaalisia katolisia edustanut Marsalkka Pétainin maatalousministeri ja myöhempi vastarintaliikkeen jäsen Jacques Le Roy Ladurie. Emmanuel on opiskellut loppututkinnon pariisilaisessa eliittikoulussa École normal supérieuressa ja sai päästödiplomin vuonna 1948. Vuosina 1955–1957 hän toimi lukion opettajana ja sen jälkeen CNRS-tutkimuslaitoksessa ja Montpellierin yliopiston filosofisen tiedekunnan assistenttina. Montpellierin kaudella hän antautui syvällisemmin tutkimustyölle ja jatkoi sitä toimiessaan yliassistenttina École des hautes études en sciences sociales (EHESS) -tutkimusinstituutissa.

Hän väitteli tohtoriksi historiassa teoksella Les Paysans de Languedoc (1966) ja julkaisi sen jälkeen maailmanmainetta saavuttaneen teoksensa Montaillou – ranskalainen kylä 1294–1347 (Montaillou, village occitan). Vuosina 1973–1999 hän hoiti Collège de Francen nykyajan kulttuurihistorian professuuria. Hän toimi 1987–1994 Ranskan kansalliskirjaston pääjohtajana. Tässä tehtävässä hän osallistui keskeisesti uuden kansalliskirjaston rakentamiseen.

Le Roy Lauderie on epäilemättä yksi tuotteliaimmista nykyhistorioitsijoita, mutta hän on paljossa kiitollinen merkittävälle annalistisen koulukunnan jäsenelle ja tukijalleen Fernand Braudelille. Le Roy Lauderie osallistui 1970-luvun alussa vaikuttaneen Nouvelle histoire -ryhmän toimintaan. Hän on myös yksi mikrohistoriallisen tutkimusmenetelmän pioneereista. Hänen tunnetuin teoksensa Montailloun kylän tapahtumista perustuu inkvisiittori Jacques Fournierin muistiinpanoihin ja pyrkii rakentamaan kokonaisuuden pienen Languedocin maakunnassa sijaitsevan kylän elämästä kataarien vaikutuskaudella. Hän on myös saanut mainetta antropologisen historian alueella, mikä on ollut mahdollista kun hän on tarkastellut ihmisiä menneisyydessä yhteydessä ympäristöönsä.

Le Roy Ladurie oli nuoruudessaan Ranskan kommunistisen puolueen jäsen, mutta suhde päättyi vuonna 1956, kun Neuvostoliitto osallistui Unkarin kansannousun tukahduttamiseen. Tuotannossaan hän on eritellyt totalitarismia ja siihen sitoutumista teoksissa Les grands procès politiques ou la pédagogie infernale (2002) ja Ouverture, société, pouvoir : de l’Édit de Nantes à la chute du communisme. Jälkimmäinen teos ilmestyi yhteistyönä Guillaume Bourgeoisin kanssa vuonna 2004.

Tutkijana Le Roy Lauderie on ollut kiinnostunut myös paikallis- ja aluehistoriasta. Tästä todistaa teos Histoire de France des régions (2004). Hän on toiminut aktiivisesti Arkeia-nimisen Lounais-Ranskan alueen historiaa käsittelevän lehden kirjoittajana.

Hän on myös ilmastohistorian tutkimuksen pioneeri.

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ranskan instituutin moraalisten ja poliittisten tieteiden akatemian jäsen (Académie des sciences morales et politiques de l'Institut de France) vuodesta 1993
  • Euroopan akatemian jäsen
  • Ulkomainen kunniajäsen Amerikan tiedeakatemiassa (1974)
  • Japanin akatemian kunniajäsen (2006)

Kunniamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ranskan kunnialegioonan komentaja
  • Ranskan ”Arts et Lettres” -ritarikunnan komentaja

Kunniatohtori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Les paysans de Languedoc, 1294 à 1324 (väitöskirja) SEVPEN, 1966
  • Histoire du climat depuis l'an mil, Flammarion, 1967
  • Le Territoire de l'historien, Gallimard, 1973 ja 1978
  • Montaillou, village occitan, Gallimard, 1975 /suom. Montaillou – ranskalainen kylä 1294–1347, suom. Marja Itkonen-Kaila 1984 ja 2003, ISBN 951-1-07649-3
  • Histoire économique et sociale de la France, 1976
    • De 1450 à 1660
    • Paysannerie et croissance (yhteisteos)
  • Le Carnaval de Romans : de la Chandeleur au Mercredi des cendres (1579–1580), Gallimard, 1979 / suom. Karnevaalit: kynttelinpäivästä piinaviikolle, 1579-1580, suom. Inkeri Tuomikoski. Art House, 1990, ISBN 951-884-027-X,
  • L’Argent, l'amour et la mort en pays d'oc, Le Seuil, 1980
  • La Sorcière de Jasmin, Le Seuil, 1980
  • Inventaire des campagnes (yhteisteos), 1980
  • Histoire de la France urbaine (yhteisteos), 1981
  • Pierre Prion, scribe, 1987
  • L’Histoire de France: l'État royal 1460-1610
  • Parmi les historiens, Le Seuil, 1983 et 1994
  • Le siècle des Platter. Tome I, Le mendiant et le professeur, Fayard, 1997
  • L'Historien, le chiffre et le texte, Fayard, 1997
  • Saint-Simon ou Le système de la Cour, Fayard, 1997 (yhteistyössä)
  • Histoire du Languedoc, 2000
  • Histoire de France des régions, 2001
  • Autour de Montaillou, un village occitan: histoire et religiosité d'un village au Moyen Âge, 2001
  • Histoire des paysans français: de la peste noire à la Révolution, 2002
  • Les Grands procès politiques, 2002
  • La dîme royale, 2002
  • Histoire humaine et comparée du climat, Fayard, 2004
  • Histoire de France des régions: la périphérie française, des origines à nos jours, 2005