Makinami (1941)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee keisarillisen Japanin laivaston Yūgumo-luokan hävittäjää. Muista samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
Makinami / 巻波
Aluksen vaiheet
Rakentaja Maizurun laivastoarsenaali
Laskettu vesille 27. joulukuuta 1941
Palveluskäyttöön 18. elokuuta 1942
Loppuvaihe upotettu 25. marraskuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 2 110 t (standardi)
2 560 t (kuormattu)
Pituus 119,17 m (kokonaispituus)
117 m (vesiraja)
Leveys 10,8 m
Syväys 3,76 m
Koneteho 52 000 hv
Nopeus 35 solmua (65 km/h)
Miehistöä 228
Aseistus
Aseistus 6 × 127mm/50 type 3
28 × 25 mm ilmatorjuntatykkiä
4 × 13 mm type 93
8 × 24″ torpedoputkea
36 syvyyspommia

Makinami (jap. 巻波, makinami, vierivä aalto) oli keisarillisen Japanin laivaston Yūgumo-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Yūgumo-luokka

Alus tilattiin Maizurun laivastoarsenaalista. Se laskettiin vesille 27. joulukuuta 1941 ja otettiin palvelukseen 18. elokuuta 1942.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Japanin 2. laivaston 2. hävittäjälaivueen 31. hävittäjäviirikköön päällikkönään Hitomi Toyoji. Se suojasi 6.–10. syyskuuta 1942 Kuresta Trukille taistelulaivat Kongōn ja Harunan, jonka jälkeen alus partioi Salomonsaarten pohjoispuolella. Se suojasi 13.–14. lokakuuta Kongōa ja Harunaa näiden tulittaessa Henderson Fieldin lentotukikohtaa sekä uudelleen 15.–16. lokakuuta Myōkōa ja Mayaa vastaavassa tehtävässä.[2]

Alus suojasi 26. lokakuuta amiraali Kondon hyökkäysosastoa Santa Cruz -saarten taistelussa. Alus suojasi 3.–5. marraskuuta Suzuyaa ja Mayaa matkalla Trukilta Shortlandsiin, minkä jälkeen se osallistui Guadalcanalin huoltomatkoihin eli niin kutsuttuun Tokion pikajunaan. Alus suojasi 13.–15. marraskuuta Guadalcanalin maihinnousuosastoa Guadalcanalin taistelussa. Sen miehistö pelasti 14. marraskuuta upotetulta joukkojenkuljetusalus Arizonamarulta 1 020 eloonjäänyttä. Alus suojasi 24. marraskuuta saattueen Shortlandsista Mundaan.[2]

Alus kuljetti täydennyksiä Guadalcanalille, kun osasto kohtasi 30. marraskuuta Yhdysvaltain laivaston risteilijöistä ja hävittäjistä kootun osaston Tassafarongan taistelussa. Alus ei kyennyt käyttämään torpedoputkiaan sille kuormattujen täydennysten ollessa esteenä. Alus oli 3. joulukuuta täydennyssaattueen suojana, kun se kärsi lieviä vaurioita ilmahyökkäyksessä.[2]

Alus kuljetti 16. ja 21. joulukuuta joukkoja Mundaan sekä 2. ja 10. tammikuuta 1943 Guadalcanalille. Siitä tuli 27. tammikuuta kontra-amiraali Hashimoto Shintaron komentaman 3. hävittäjälaivueen lippulaiva Guadalcanalin evakuointien ajaksi. Alus johti 1. helmikuuta joukkojen evakuointia, kun se joutui ilmahyökkäykseen. Aluksen konehuone täyttyi vedellä ja se pysähtyi, jolloin Hashimoto siirtyi Shirayukille. Fumizuki hinasi vaurioituneen aluksen Shortlandsiin.[2]

Alus lähti 6.–8. helmikuuta Rabauliin ja edelleen Trukille hätäkorjauksia varten. Se saapui 24. huhtikuuta Maizuruun, jossa alus siirrettiin telakalle korjattavaksi. Aluksen korjaukset valmistuivat 15. syyskuuta, minkä jälkeen se lähti Shanghaihin. Alus suojasi 24. syyskuuta – 5. lokakuuta joukkojenkuljetussaattuetta Shanghaista Trukin kautta Rabauliin, mistä se palasi 9. lokakuuta Trukille. Alus suojasi 17.–26. lokakuuta laivastoa matkalla Enewetakille, mistä se palasi Trukille. Se osallistui Cape Torokinan maihinnousuun, jolloin se muun muassa suojasi 6. marraskuuta joukkojenkuljetussaattuetta Rabaulista Bougainvilleen.[2]

Alus hinasi 11. marraskuuta Yhdysvaltain ilmahyökkäyksessä Rabauliin vaurioituneen Naganamin satamaan. Se kuljetti ja evakuoi 19. marraskuuta joukkoja Garovelta. Se kuljetti ja evakuoi 21. marraskuuta joukkoja Bukalta. Alus osallistui 24. ja 25. marraskuuta 1943 välisenä yönä Bukan evakuointioperaatioihin ja osallistui samalla St. Georgen niemen taisteluun, jossa alus vaurioitui joko USS Charles Ausburnen, USS Claxtonin tai USS Dysonin laukaisemasta torpedosta. Rampautuneen aluksen upottivat USS Converse ja USS Spence tykkitulella 55 merimailia St. Georgen niemestä kaakkoon. Alukselta pelastuneet 28 eloonjäänyttä pääsivät pelastusveneillä maihin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Whitley 1988 s. 203
  2. a b c d e f IJN Makinami: Tabular Record of Movement CombinedFleet.com. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]