Maimu Berg
Maimu Berg (vuoteen 1969 Seping, 1969–1979 Vahing; s. 27. elokuuta 1945 Tallinna) on virolainen kirjailija, kriitikko, kääntäjä, toimittaja ja poliitikko.
Berg toimi kansanedustajana Riigikogussa vuosina 2011–2015. Hän edusti Viron sosiaalidemokraattista puoluetta.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Berg valmistui vuonna 1963 Tallinnan 20. keskikoulusta (nykyinen Tallinna Ühisgümnaasium) ja jatkoi tämän jälkeen opintojaan Tarton yliopistossa. Hän opiskeli ensin virolaista filologiaa, josta valmistui vuonna 1968. Vuonna 1986 hän valmistui toimittajaksi.[1]
Berg aloitti työuransa Tarton yliopiston kirjastossa, jossa hän työskenteli vuosina 1969–1974. Vuosina 1974–1990 hän oli toimittajana Neuvosto-Viron ainoassa muotilehdessä Siluett, mistä hän on kirjoittanut teoksessaan Muotitalo.[2] Hän on ollut pitkään Suomen Viron-instituutin kulttuurisihteeri.[3]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Berg oli vuosina 1969–1979 naimisissa kirjailija, psykiatri Vaino Vahingin kanssa.[4] Heidän tyttärensä Julia Laffranque toimii tuomarina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Minä rakastin venäläistä, suom. Hannu Oittinen, Taifuuni 1998 (alkuteos Ma armastasin venelast, 1994)
- Pois, suom. Hannu Oittinen, Taifuuni 1999 (alkuteos Ära, 1999)
- Kolme kohtaloa, suom. Raija Hämäläinen, jälkisanat Hannu Oittinen, NyNorden 2011 (alkuteos Kirjutajad, 1987)
- Muotitalo, suom. Sanna Immanen, Moreeni 2014 (alkuteos Moemaja, 2012)
Käännökset suomesta viroon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Päivi Setälä: Keskaja naine, 1999 (Keskiajan nainen, 1996)
- Päivi Setälä: Antiikaja naine, 2001 (Antiikin nainen, 1993)
- Jouko Turkka: Connecting people, 2001 (Osta pientä ihmistä, 2000)
- Martti Turtola: President Konstantin Päts, 2003 (Presidentti Konstantin Päts, 2002)
- Max Jakobson: XX sajandi lõpparve, 2005; käännös yhdessä Joel Sangin kanssa (20. vuosisadan tilinpäätös, 1999–2001)
- Päivi Setälä: Renessansiaja naine, 2005 (Renessanssin nainen, 2000)
- Leea Klemola: Kokkola, 2006 (Kokkola, 2004)
- Reko Lundán: Suurema kurbuseta, 2007 (koottu Lundánin näytelmistä Aina joku eksyy ja Teillä ei ollut nimiä ja romaanista Ilman suuria suruja)[5]
- Martti Turtola: Kindral Johan Laidoner ja Eesti Vabariigi hukk 1939–1940, 2008 (Kenraali Johan Laidoner ja Viron tasavallan tuho 1939-1940, 2008)
- Mika Myllyaho: Paanika, 2008 (Paniikki, 2005)
- Mika Myllyaho: Harmoonia, 2010 (Harmonia, 2009)
- Leea Klemola: Külmale vastu, 2010 (Kohti kylmempää, 2008)
- Pipsa Lonka: Laulud halli mere äärest, 2013 (Lauluja harmaan meren laidalta)
- Laila Hirvisaari: Mina, Katariina, 2013 (Minä, Katariina, 2011)
- Laila Hirvisaari: Meie, Keisrinna, 2013 (Me, Keisarinna, 2013)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Maimu Berg Nädala autor. 26.1.2009. Viitattu 30.12.2016.
- ↑ Katariina Suurpalo: Kirjahylly: Maimu Berg: Muotitalo (Archie.org) Elo 5/2014. Tuglas-seura. Arkistoitu 31.12.2016. Viitattu 30.12.2016.
- ↑ Maimu Berg (Archie.org) Tuglas-seura. Arkistoitu 28.2.2018. Viitattu 27.2.2018.
- ↑ Vaino Vahing, Estonian Writers Online, viitattu 23.10.2021 (englanniksi)
- ↑ Reko Lundánin tekstit menestys Virossa www.sunklo.fi. Arkistoitu 30.12.2016. Viitattu 30.12.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kertomus Kävelyllä äidin kanssa, Tuglas-seura (archive.org)
| ||||||||||||||
