MC5

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MC5
(1964–1972, 2003–)
MC5 vuonna 2005.
MC5 vuonna 2005.
Tiedot
Tyylilaji: garage rock
protopunk
hard rock
blues-rock
heavy metal
Kotipaikka: Yhdysvaltain lippu Detroit, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Jäsenet
Wayne Kramer  
Dennis Thompson  
Handsome Dick Manitoba  
Entiset jäsenet
Rob Tyner (k. 17.9.1991)  
Fred "Sonic" Smith  
Patrick Burrows  
Steve Moorhouse  
Bob Gaspar  
Ray Craig  
Michael Davis (k. 17.2.2012)[1]  
Levy-yhtiöt
Elektra Records  
Rhino Records  
Atlantic Records  

MC5 on yhdysvaltalainen rockyhtye, joka perustettiin Detroitissa 1960-luvun puolivälissä. Yhtyeen nopeatempoista ja energistä rockia on pidetty sekä punkrockin että metallimusiikin edelläkävijänä.

Yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon lukeutuivat Fred "Sonic" Smith (kitara), Wayne Kramer (kitara), Rob Tyner (laulu), Mike Davis (basso) ja Dennis Thompson (rummut).

MC5 on lyhenne sanoista Motor City Five. "Motor Cityksi" kutsuttiin yhtyeen kotikaupunkia, autotehtaistaan tunnettua Detroitia.

Yhtyeen vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 yhtye julkaisi ensimmäisen lp-levynsä Kick Out The Jams, joka oli detroitilaisella Grande Ballroom -klubilla vuotta aikaisemmin äänitetty konserttitaltiointi. Kyseessä on ehkä koko 1960-luvun rajuin ja hyökkäävin rocklevytys. Levyn tyylikirjo ulottui suorasukaisesta rockista free jazz - ja Hendrix-vivahteiseen ääniteokseen "Starship". Sanoitustensa puolesta MC5 liittyi avoimesti 1960-luvun protestiliikkeeseen. Esikoislevyn tuottaja oli vasemmistoradikaalin White Panther -järjestön johtajiin lukeutunut John Sinclair. Levy nousi Yhdysvalloissa Top 30 -albumilistalle asti, vaikka sen sisältämä provosoiva kielenkäyttö, kuten nimikappaleen "motherfuckers!"-huuto, aiheuttikin reaktioita jälleenmyyjien keskuudessa. Levyn myöhemmässä versiossa sana olikin sensuroitu muotoon "brothers and sisters".

Yhtyeen seuraavat lp-levyt olivat suoraviivaiseen rockiin keskittynyt Back In The USA (1970) sekä High Time (1971), jolla oli taas läsnä kokeellisiakin elementtejä. Näiden levyjen myyntiluvut jäivät ilmestymisen aikoihin melko olemattomiksi. Nykyisin kyseiset albumit ovat Kick Out The Jamsin tapaan hyvin arvostettuja rock-kriitikoiden keskuudessa.

MC5:n musiikki oli herättänyt huomiota ja kiinnostusta Euroopassa, ja yhdysvaltalaisen suosionsa hiipuessa yhtye harkitsi Britanniaan siirtymistä. Vuonna 1972 MC5 teki eurooppalaisen kiertueen ja konsertoi elokuussa myös Turun Ruisrockissa. Yhtyeen viimeinen kokoonpano konsertoi saman vuoden marraskuussa myös Helsingin Kulttuuritalolla ja Tampereen Kinopalatsissa[2]. Viimeisen kerran yhtye esiintyi kotikaupunkinsa Detroitin Grande Ballroomissa 31.12.1972.

Kaksi yhtyeen jäsenistä joutui sittemmin vankilaan huumausainerikosten johdosta.

1970-luvun lopulla punkkarit alkoivat kiinnostua MC5:n musiikista. Yhtyeen maine ja suosio kasvoivat voimakkaasti 1980- ja 1990-luvuilla. Varsinkin ns. action rock -tyyliä ja garage rockin uusinta sukupolvea edustavat yhtyeet ovat saaneet suuria vaikutteita MC5:ltä.

Yhtyeen jäsenistä Fred "Sonic" Smith perusti Sonic's Rendezvous Bandin ja avioitui punk-runoilijatar Patti Smithin kanssa. Pariskunta teki yhteisen levyn Dream of Life (1987). Rob Tyner kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1991. Fred "Sonic" Smith kuoli alkoholismin seurauksena vuonna 1994. Wayne Kramer on julkaissut useita soololevyjä.

2000-luvun alkuvuosina MC5 on taas esiintynyt elossa olevien jäsentensä ja parin uuden muusikon voimin nimellä MC5/DKT. Vuoden 2005 heinäkuussa yhtye nähtiin Joensuun Ilosaarirockissa.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäiset albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hajoamisen jälkeen julkaistut albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Babes In Arms (ROIR/Danceteria, 1983)
  • Kick Copenhagen Live 72 (Lawnmover, 199?; bootleg)
  • Sonic Sounds from the Midwest (ei yhtiötä; bootleg)
  • Live Detroit 68/69 (Revenge, 199?)
  • Live 69/70 (NKVD, 199?)
  • Vintage Years (NKVD, 199?)
  • Black To Comm (Receiver, 1994)
  • Power Trip (Total Energy, 1994)
  • Looking At You (Total Energy, 1995)
  • American Ruse (Total Energy, 1995))
  • Thunder Express (Jungle Records, 1995)
  • Friday the 13th (Alive, 1995)
  • Teenage Lust (Total Energy, 1996)
  • Ice Pick Slim (Alive, 1997)
  • Starship: Live at Sturgis Armory June 1968-1998 (Total Energy, 1998)
  • '66 Breakout (Total Energy, 1999)
  • The Big Bang: The Best of MC5 (Rhino, 2000)
  • Human Being Lawnmover - The Baddest & the Maddest of the MC5 (Total Energy, 200?)
  • Purity Accuracy (Easy Action, 2005; kuuden cd:n boksi)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • I Can Only Give You Everything / One of the Guys (AMG Records, 1967)
  • Looking at You / Borderline (A-Square Records, 1968)
  • I Can Only Give You Everything / I Just Don't Know (AMG, 1969)
  • Kick Out the Jams / Motor City Is Burning (Elektra, 1969)
  • Ramblin' Rose / Borderline (Elektra, 1969; Britannia)
  • Tonight / Looking at You (Atlantic, 1969)
  • Esta Noche (Tonight) / Tutti Frutti (Atlantic/Hispa Vox, 1969; Espanja)
  • Shakin' Street / The American Ruse (Atlantic, 1970)
  • Back in the USA / Tutti Frutti (Atlantic, 1970; Saksa)
  • Over and Over / Sister Ann (Atlantic, 1971; ei julkaistu virallisesti, vain koelevyt olemassa)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "AP NewsBreak: Bassist Michael Davis from influential '60s band MC5 dies at age 68", The Washington Post, February 19, 2012. Luettu 19.2.2012. 
  2. Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3.