Danny Fields

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Danny Fields (s. 1941) on yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija. Hän oli yksi vaikuttavimmista hahmoista New Yorkin underground- ja punkpiireissä 1960-luvulta aina 1980-luvulle saakka.

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fields kasvoi Richmond Hillsissä, New Yorkin Queensissä. Valmistuttuaan vuonna 1959 Pennsylvanian yliopistosta hän pääsi Harvardin yliopistoon, mutta keskeytti opintonsa ensimmäisenä vuonna. Vuonna 1960 hän muutti Manhattanin Greenwich Villageen ja ilmottautui New Yorkin yliopistoon. Hän kietoutui tiiviisti keskikaupungin versoavaan musiikki- ja taideskeneen, jonka mielletään usein ottaneen punk-kulttuurin ensiaskeleet.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fieldsin työskennellessä musiikkilehden toimittajana hän alkoi käydä tunnetussa taiteilijabaarissa nimeltä Max's Kansas City. Paikan kautta hän kehitti yhteytensä Andy Warholin Factoryn sosiaalisiin ympyröihin. Toisinaan Fields jakoi asuntonsa Factoryn näyttelijän Edie Sedgwickin kanssa, ja lisäksi hän huolehti Warholin sponsoroimasta Velvet Undergroundista tämän varhaisina vuosina. Fields oli yksi musiikkibisneksen ensimmäisistä julkihomoista.

Fields isännöi radio-ohjelmaa newjerseyläisellä kanavalla WFMU, ja työskenteli samanaikaisesti Elektra Recordsilla tiedottajana. Elektra, joka tunnettiin pääasiassa folkmusiikin yhtiönä, saavutti valtavaa menestystä levymarkkinoilla Fieldsin kiinnittämällä rockyhtyeellä The Doors. Lisäksi yhtiö palkkasi Fieldsin bändin tiedottajaksi välittämättä siitä, että tämä ja yhtyeen keulakuva Jim Morrison inhosivat toisiaan. Tämä on käynyt ilmi lukuisten haastattelujen perusteella.

Syyskuussa 1968 Fields matkusti Detroitiin ja Ann Arboriin kahden WFMU:n tiskijukan suosituksesta. Hän näki yhtyeet MC5 ja The Stooges, ja kehotti sitten Elektraa ottamaan nämä listoilleen. Molemmat yhtyeet vaikuttivat merkittävästi Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian punk-kulttuurin kehitykseen.

Vuonna 1975 Fields näki Ramonesin legendaarisella CBGB's-klubilla, ja auttoi yhtyettä pääsemään Sire Recordsin talliin. Vuonna 1976 Fieldsin toimiessa bändin managerina Linda Steinin kanssa, hän vei yhtyeen Englantiin. Ramones teki siellä uskomattoman vaikutuksen inspiroiden nuorta kehittyvää punkliikettä ja perusteilla olevia yhtyeitä, kuten esimerkiksi Sex Pistolsia ja The Clashia. Ramonesin levyt Ramones, Leave Home ja Rocket to Russia äänitettiin Fieldsin johdolla.

Fieldsin hylättyä musiikkibisneksen hän osallistui Warholin näyttelijä Cyrinda Foxen elämänkerran Dream On kirjoittamiseen. Sittemmin hän kirjoitti myös teoksen Linda McCartney: A Potrait, jonka CBS muutti minisarjaksi.

Myöhemmin Fields on kuitenkin manageroinut muitakin esiintyjiä, kuten The Modern Loversia ja Steve Forbertia. Fieldsin löytö on myöskin amerikkalaisräppäri Paleface, jonka managerina hän toimi ja jota hän auttoi solmimaan levytyssopimuksen.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään Fields asuu New Yorkissa. Legs McNeilin ja Gillian McCainin vuonna 1996 julkaisema punkin esihistoria Please Kill Me on omistettu hänelle. Perusteina olivat Fieldsin "loistava musiikkimaku" ja "hersyvä huumorintaju", ja lisäksi häntä kuvailtiin "teräväksi kuin partaveitsi" ja "ikuisesti porukan cooleimmaksi tyypiksi."

Vuonna 1980 julkaistun Ramonesin End of the Century -albumin kappale "Danny Says" viittaa Danny Fieldsiin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]