Likaiset kädet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Sartren näytelmää. Aki Kaurismäen elokuvasta katso Likaiset kädet.

Likaiset kädet (ransk. Les Mains sales) on filosofi Jean-Paul Sartren kirjoittama näytelmä. Teos esitettiin ensimmäisen kerran Pariisissa vuonna 1948. Poliittinen näytelmä sijoittuu kuvitteelliseen Itä-Eurooppalaiseen valtioon. Näytelmä kertoo toisen maailman sodan aikana tapahtuvasta puoluejohtajan salamurhasta. Tarina kerrotaan välähdyksen omaisten muistikuvien ja takautumien avulla salamurhaajan näkökulmasta.

Sartren teos käsittelee eksistentialismia, mutta monet ovat tulkinneet sen myös poliittiseksi draamaksi. Sodan jälkeen Neuvostoliitto vaati Suomea sensuroimaan Sartren näytelmän. Se kiellettiin heti Neuvostoliiton esittämän nootin jälkeen.

Suomalainen elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki on tehnyt Sartren näytelmästä elokuvaversion.

Näytelmän juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hugo Barine on nuori porvarillinen intellektuelli, joka liittyy Kommunistiseen puolueeseen. Koska Hugon isä on johtava liikemies, muut puolueen jäsenet eivät tunnusta Hugoa aidoksi kommunistiksi. Hugo haluaa palavasti todistaa oman sitoutumisensa puolueeseen tavalla tai toisella.

Puoluejohtaja Hoederer käy neuvotteluja ei-sosialististen puolueiden kanssa tehdäkseen vastarintaa natsi-Saksalle. Kommunistiseen puolueeseen kuuluva Luis ja Hugo haluavat pitää puolueen aatteen puhtaana ja vastustavat Hoedererin suunnitelmia. Hugo kokee puoluejohtajan toiminnan olevan petos muita puolueenjäseniä kohtaan. Todistaakseen sitoutumisensa Hugo päätyy suunnittelemaan puoluejohtaja Hoedererin salamurhan.

Hugo päätyy toimimaan Hoedererin sihteerinä. Hugon ja hänen nuori vaimonsa Jessica muuttava asumaan Hoedererin asuntoon. Hoederer aloittaa neuvottelut muiden puolueiden kanssa. Hugo yrittää murhata Hoedererin, mutta juuri ratkaisevalla hetkellä räjähtää pommi. Pommihyökkäys osoittaa, että Hugon salamurhaajan taitoihin ei luoteta.

Olga Lorame saapuu Hugon luokse ja kertoo olevansa pommi-iskun takana. Olga kertoo puolueen muiden jäsenten olevan levottomia ja hän toivoo, että Hugo tappaisi pian Hoedererin. Hugon halu säilyttää puolue ideologisesti puhtaana ja todistaa itsensä aidoksi kommunistiksi kasvaa entisestään.

Näytelmän edetessä Hugon, Victorian ja Hoedererin välille kehittyy erimielisyyksistä huolimatta syvä luottamussuhde. Hoederer saa tietää, että Hugo aikoo tappaa hänet muiden puoluejäsenten käskystä. Hoederer haluaa auttaa Hugon ulos vaikeasta tilanteesta.

Victorian ja Hoedererin välille kehittyy intohimoinen suhde. Hugo yllättää heidät suutelemasta ja murhaa suutuspäissään Hoedererin. Murhan jälkeen Hugo tuomitaan ja vangitaan. Hugo saa lahjoja vankilaan niiltä puolueen jäseniltä, jotka palkasivat hänet tappamaan puoluejohtaja Hoedererin. Osa lahjoista paljastuu myrkytetyiksi.

Vapauduttuaan vankilasta Hugo saa tietää, että puolueen tappajat ovat nyt hänen perässään. Hugo tapaa Olgan, jolle hän kertoo asioiden kulun omasta näkökulmastaan. Hugo kertoo ettei tappanut Hoedereriä puoluepoliittisista syistä, vaan siitä syystä, että Hoederer ei ollut luotettava halutessaan neuvoa ja ohjata häntä vaikeassa elämäntilanteessa.

Olga kertoo, että Hoedererin ehdotus yhteistyöstä muiden puolueiden kanssa on mennyt läpi. Hugo kokee puolueen pettäneen hänet. Se tosiasia, että puolueen toiminta saattoi säästää satoja tuhansia ihmishenkiä ei ole Hugon mukaan millään tavalla merkityksellinen asia. Hugo päätyy siihen johtopäätökseen, että kaikki puoluejohtajat ovat täsmälleen samalla tavalla epäluotettavia.

Hugo ymmärtää, että nykyisessä puoluepoliittisessa tilanteessa hänen tekonsa tuottaisivat hänelle pelkästään häpeää. Olga yrittää pelastaa Hugon epätoivoisesti, mutta Hugo on päättänyt antaa puolueen salamurhaajien tehdä työnsä loppuun.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hugo Barine – nuori porvarillinen intellektuelli, joka liittyy Kommunistiseen puolueeseen. Koska Hugon isä on johtajana työskentelevä liikemies, muut puolueen jäsenet eivät tunnusta Hugoa aidoksi kommunistiksi. Hugo haluaa saada tunnustuksen omalle asemalleen.
  • Hoederer – entinen parlamentin jäsen, puoluejohtaja, joka on hyvin luottavainen, kunnes ymmärtää Hugon aikovan tappaa hänet. Hoederer perustaa kaikki suunnitelmansa poliittiseen realismiin.
  • Jessica – Hugon nuori vaimo, joka pysyttelee erossa politiikasta. Kun Hugo vangitaan, Jessica lakkaa käyttämästä Hugon sukunimeä ja kiistää heidän avioliittonsa.
  • Olga – yksi Hugon harvoista ystävistä.
  • Louis – Kommunistisen puolueen jäsen, joka vastustaa puoluejohtajan suunnitelmia.
  • Karsky – poliittisen Pentagon-ryhmittymän johtaja
  • Charles ja Frantz – salamurhaajia, jotka lähetetään tappamaan Hugo sen jälkeen kun hän on vapautunut vankilasta.
  • Slick, Georges ja Leon – Hoedererin henkivartijat.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]