Kuuloke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nappikuulokkeet.

Kuuloke on ulkokorvassa tai sen päällä pidettävä pieni kaiutin, jolla kuunnellaan yksityisesti esimerkiksi musiikkia. Kuulokkeet myydään yleensä pareittain, ja niitä käytetään muun muassa erilaisissa kannettavissa musiikkilaitteissa, kotitietokoneissa ja studiotyöskentelyssä mutta myös kuulokojeissa ja puhelimien handsfree-laitteissa.

Erilaisia kuulokkeita ovat muun muassa nappikuulokkeet ja suljetut kuulokkeet. Perinteisten kuulokkeiden lisäksi on olemassa langattomia kuulokkeita, joihin lähetetään signaalia analogisesti radioaalloilla tai digitaalisesti Bluetoothin, Wi-Fin tai infrapunan avulla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonyn MDR-CD580-studiokuulokkeet.

Kuulokkeiden käyttöönotto ajoittuu puhelimen ja radion alkuaikoihin. Puhelimen kuuloke oli yleinen 1900-luvulla. Herkät kuulokkeet olivat käytännössä ainoa tapa tunnistaa heikoimpia sähköisiä signaaleja, joita alkuaikojen laitteet tuottivat. Radiotyöskentelyssä käytettiin erittäin herkkiä kuulokkeita, joita valmisti esimerkiksi Brandes vuoden 1919 aikoihin.

Käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuulokkeet ovat tavallisia niin kuluttaja- kuin ammattikäytössä. Kuulokkeet tarjoavat DJ-soittajalle tai ääni-insinöörille (engl. sound engineer) mahdollisuuden tarkkailla eri äänikanavia erillään toistettavasta lopullisesta äänestä. Radiokanavien studioissa lähetyssuunnittelijat käyttävät kuulokkeita puhuessaan mikrofoniin, jotta taustanauha ei kiertäisi nauhoituksessa ja parantaakseen oman äänensä tarkkailumahdollisuutta. Studionauhoituksissa muusikot ja laulajat käyttävät kuulokkeita taustakanavien tai nauhoituksen kuulemiseksi.

Liittimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2.5 mm:n mono- (TS), 3.5 mm:n mono- ja stereo- (TRS), sekä 6.3 mm:n stereoliittimet.

Markkinoilla on kaksi yleistä liitinmallia, 6,35 (1/4") mm ja 3,5 mm jakkiliitin. Kotikäyttöön suunnitelluissa kuulokkeissa ja studiokäytössä on usein käytössä vanhemman mallinen 6,35 mm liitin. Sony kehitti vuonna 1979 3,5 mm stereofonisen liitintyypin muokaten vanhan 3.5 mm monoliittimen käytettäväksi yhtiön Walkman-stereosoittimessa. Etuja pienemmässä liittimessä ovat sirous, pienentynyt paino sekä hinta. Se on nykyään suositumpi kannettavien musiikkilaitteiden yleistymisen takia, vaikkakin markkinoilla olevissa kuulokkeissa on usein adapteri, jolla kuulokkeet voidaan liittää vanhempaan 6,35 mm:n liittimiin. Ammattikäytössä tämä malli on edelleen standardi, ja siksi lähes aina ammattikuulokkeiden mukana toimitetaan adapteri 3.5 mm:n liitäntää varten. Nykyisin kuulokkeet liitetään usein tietokoneisiin joko langallisesti USB-liittimellä tai langattomasti Bluetooth-yhteyden kautta.

Edut ja haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuulokkeita voidaan käyttää estämään muita ihmisiä kuulemasta, esim. heidän häiriintymisensä estämiseksi, tai jotta kuuntelijalla olisi paremmat mahdollisuudet kuulla äänitettä. Ne voivat myös tarjota paljon parempaa äänenlaatua, kuin mitä samalla hinnalla tuotetuista kaiuttimista saataisiin aikaiseksi. Tämä voidaan kuulla erityisesti basson, eli matalien taajuuksien alueella, missä kaiuttimet aiheuttavat huoneessa resonanssia, joka muokkaa alkuperäistä toistettavaa taajuusvärähtelyjen spektriä. Hyvät kuulokkeet, jotka sulkevat korvan, voivat toistaa erittäin matalia taajuuksia jopa 20 Hz:n taajudellalähde?. Suljetuissa kuulokkeissa on tekniikkaa, joka vähentää ulkoisten äänilähteiden vaikutusta. Niitä käytetään erityisesti äänityksessä studioilla ja meluisissa ympäristöissä. Videopelejä pelattaessa kuulokkeilla on parempi mahdollisuus käyttää hyväksi kolmiulotteista äänen mallinnusta kuin kaiuttimilla. Pelaajat voivat paremmin huomioida, mistä äänilähde on tulossa (esimerkiksi Counter-Strike -pelissä huomioida vastustajan juoksuäänet).

Vaikkakin moderneja kuulokkeita käytetään ja myydään yleisesti stereo-äänisen signaalin kuunteluun (erityisesti Walkman-radion luonnin jälkeen), ne eivät periaatteellisesti sovellu tähän käyttöön. Tämä johtuu luonnottoman tarkasta äänten jaottelusta kahteen eri kanavaan, jolloin muodostuu vaikutelma että toinen korva on äkillisesti tullut kuuroksi. Tämä johtuu stereo-äänten suuremmasta erottelusta eri kanaville, koska ne ovat tarkoitettuja tavallisesti soitettaviksi normaaleille kaiuttimille.

Kuulokkeilla voi olla myös ergonomisia etuja, verrattuna tavallisiin toimistojen pöytäkaiuttimiin. Ne säästävät tilaa ja jotkin uudet mallit ovat langattomia. Puhelintyöskentelyssä ne mahdollistavat paremman työskentelyasennon, koska ne eivät vaadi käsien kannattelua. Ammattikäytössä erityisesti editoinnissa ne ovat hyödylliset, koska ne mahdollistavat useamman editoijan työskentelyn samassa huoneessa toista kuuntelijaa häiritsemättä.

BBC:n järjestämässä testissä koehenkilöitä pyydettiin säätämään kuulokkeiden ääni normaaliksi ja voimakkaaksi siten että tasot mitattiin ja sama testi tehtiin myös kaiuttimilla kuunnellen. Mielikuva äänenvoimakkuudesta arvioitiin kuulokkeilla aina pienemmäksi mitä voimakkuus todellisuudessa oli. Siksi kuulokkeita paljon käyttävät ovat riskiryhmässä saada kuulovaurio.[1]

Käyttötapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pään päällä
    • Perinteinen tapa käyttää kuulokkeita on käyttää nauhaa tai liinaa, joka kannattelee kuulokkeita. Tämä on erityisesti käytössä raskaammissa malleissa, kuten circumaural-tyyppisissä kuulokkeissa (korvatyynyt korvan ympärillä), jotka muuten painuisivat alaspäin painonsa takia.
  • Pään takana
    • Tätä ergonomista muotoilua käytetään useimmiten kannettavissa supra-aural-malleissa (korvatyynyt korvan päällä). Ne eivät sotke kuuntelijan hiuksia, kuten perinteinen pään yli menevä tukinauha. Näiden huonona puolena voidaan pitää istuvuutta makuuasennossa tai istuttaessa päätuellisessa tuolissa, jossa ne painavat takaraivoa. Tätä nykyään yleistyvää tapaa kutsutaan joskus ”street-style” nimellä englannin kielessä, ja sen popularisoi Sony.
  • Nappikuulokkeet
    • Ulkokorvassa
      • Pehmikkeet ja kaiuttimet istuvat korvakäytävän läheisyydessä olevassa kuopassa.
    • Korvan ympärillä
      • Kuulokkeet kiedotaan korvan ympärille ennen korviin asettamista, jolla estetään esimerkiksi huonosta istuvuudesta tapahtuva korvista putoaminen.
  • Leuan alla
    • Tämä tyyli on erittäin harvinainen kuluttajille tarkoitetuissa malleissa. Siinä on U-muotoinen kuminauhallinen pidike, joka pitää kuulokkeita korvilla, eli se on rakenteeltaan stetoskoopin tapainen. Mallia käytetään joskus halvoissa lentokoneisiin tarkoitetuissa kuulokkeissa, vaikkakin Sennheiserilla oli johdoton malli jonkin aikaa tarjolla tästä tyypistä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuuloke.