Light Ages
| Light Ages Wigwam | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | talvella 1992-93 | |
| Studio | Finnvox-studiot, Helsinki | |
| Julkaistu | 1993 | |
| Formaatti | LP-levy (WISH 46) C-kasetti (WISHC 46) CD-levy (WISHCD 46) | |
| Tuottaja(t) | Wigwam T. T. Oksala | |
| Tyylilaji | progressiivinen rock, poprock, rock | |
| Kesto | 01.08.04 | |
| Levy-yhtiö | Polarvox Music Publishing | |
| Levymerkki | Polarvox | |
| Muut kannet | ||
 Albumin takakansi. | ||
| Listasijoitukset | ||
| Wigwamin muut studioalbumit | ||
| Dark Album 1977 |
Light Ages 1993 |
Titans Wheel 2002 |
| Singlet albumilta Light Ages | ||
|
||
Light Ages on suomalaisen rockyhtye Wigwamin kahdeksas studioalbumi vuodelta 1993. Albumi oli yhtyeen ensimmäinen studiolevy yli viiteentoista vuoteen. Vuonna 1980 menehtyneen rumpali Ronnie Österbergin korvasi Jan Noponen ja yhtyeeseen liittyi myös kosketinsoittaja Mikko Rintanen.
Levy sisältää muun muassa uuden version kappaleesta ”Tombstone Valentine”, joka julkaistiin alun perin samannimisellä albumilla vuonna 1970.
Albumi julkaistiin Polarvox-levymerkillä tupla-LP-levynä, CD-levynä ja C-kasettina. Vuonna 2004 Warner Music Finland julkaisi levyn uudelleen remasteroituna CD-painoksena.[2] Syyskuussa 2018[3] Svart Records julkaisi albumista kaksi uutta painosta LP-levyinä; 300 kappaleen rajoitettu painos tavallisella mustalla vinyylillä[3] ja 200 kappaleen rajoitettu painos sinisellä värivinyylillä.[4]
Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikki kappaleet säveltänyt ja sanoittanut Jim Pembroke, ellei toisin mainita. Kaikki kappaleet sovittanut Wigwam.
A-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Borders to Be Crossed – 4.34
- Talking Brought Me Here – 5.57 (säv. ja san. Mats Huldén / Jim Pembroke)
- Hard Top Lincoln – 3.38
B-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Absalom – 7.14 (säv. Pekka Rechardt)
- The Next Breakfast – 6.23 (säv. Pekka Rechardt)
- No New Games – 6.31
C-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- False Alarm – 3.53
- Crystal Ball – 6.36 (säv. Pekka Rechardt)
- Skyscraper – 5.02 (säv. Pekka Rechardt)
- Tombstone Valentine – 3.43
D-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wigwam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jim Pembroke – laulu, flyygeli, alkustinen kitara (1, 7, 12)
- Mikko Rintanen – urut; Hammond C3 (1-7, 9-13), kosketinsoittimet; Roland D 70, Hammond XP2, Yamaha TX802 -syntetisaattorit, Kurzweil 100 PX, taustalaulu (1-7, 9-10)
- Pekka ”Rekku” Rechardt – sähkökitara, slide-kitara (3, 8), 12-kielinen akustinen kitara (5), kosketinsoittimet (5)
- Måns ”Måsse” Groundstroem – bassokitara
- Jan Noponen – rummut, shaker (1, 12), samplatut gongat (1, 9), tamburiini (7), sorminapsutus (12) [6]
Vierailevat muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heikki Keskinen – tenorisaksofoni (1, 11-12)
- Mikko-Ville Luojalan-Mikkola – viulu (1, 10)
- Pedro Hietanen – harmonikka (10)
- Maarit Hurmerinta – taustalaulut (11-12)
- Stiina Tarvonen – taustalaulut (11-12)
- T. T. Oksala – bassosyntetisaattori F#-sävellajissa (13) [6]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wigwam – tuotanto
- T. T. Oksala – tuotanto, äänitys ja miksaus (Finnvox-studiot, Helsinki talvella 1992-93)
- Juha-Pekka Laakio – yhtyevalokuvat
- Kari ”Space” Riipinen – taide ja kollaasit [5]
- Svante Forsbäck – vuoden 2004 CD-painoksen 24-bittinen digitaalinen remasterointi (Swan Sound, Attic Mastering) [7]
- Svart Records – vuoden 2018 uusintapainoksen tuotanto
- Jaakko ”Jaska” Riihimaa – vuoden 2018 painoksen tuotanto, liitteen haastattelu kesäkuussa 2018
- Jamie Gomez Arellano – vuoden 2018 painoksen masterointi (Orgone Studios)
- Ville Angervuori – vuoden 2018 painoksen ulkoasu [6]
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rumba-lehden Ari Korpi kuvasi lokakuun 1993 arvostelussaan ”yhtyeen luottavan sävellyksiin ennen maailmankatsomuksellista julistusta”. Hänen mukaan yhtyeen comeback kuulostaa ”leikkisältä ja vaivattomalta”, vaikkakin sävellysten keskinäinen suhde on hieman sekava. Korven mukaan uusi versio ”Tombstone Valentine”-kappaleesta kuulostaa ”paljon alkuperäistä raikkaammalta ja ”Pleasure Street” tuo mieleen Kojon debyyttialbumin So Mean (1979).[8]
Soundin Petri Silas kuvaili kesäkuun 1993 arvostelussaan yhtyeen uudelleen tulon olevan Suomen musiikkihistoriaa ja kehuu uusien jäsenten Rintasen ja Noposen sopeutumista vanhojen jäsenten joukkoon. Kiitosta saa myös tuottaja T. T. Oksala, joka on ”pitänyt huolen äänimattojen kutomisesta”.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 299. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
- ↑ Wigwam – Light Ages – Releases Discogs. Viitattu 1.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Wigwam – Light Ages (2018, Vinyl) Discogs. Viitattu 1.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Wigwam – Light Ages (2018, Blue, Vinyl) Discogs. Viitattu 1.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b CD-levyn (WISHCD 46) kansiliitteen tiedot.
- ↑ a b c d Vuoden 2018 LP-painoksen (SRE248) sisäkannen tiedot.
- ↑ Vuoden 2004 remasteroidun CD-levyn (5050467-2010-2-6) kansiliitteen tiedot.
- ↑ a b Wigwam Albums: Light Ages Wigwam.fi. Viitattu 1.4.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Studioalbumit |
Hard N’ Horny | Tombstone Valentine | Fairyport | Being | Nuclear Nightclub | Lucky Golden Stripes and Starpose | Dark Album | Light Ages | Titans Wheel | Some Several Moons |
|---|---|
| Livealbumit |
Live Music from the Twilight Zone | Wigwam Plays Wigwam – Live |
| Kokoelmat |
Wigwam | Rumours on the Rebound | Classics – The Rarest | Highlights | Fresh Garbage – Rarities 1969–1977 |