Lektiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hemagglutiniini on esimerkki lektiinistä

Lektiinit ovat sokeria sitovia glykoproteiineja, joilla on korkea spesifisyys sitomiaan sokereita kohtaan. Niillä on biologinen rooli solujen ja proteiinien tunnistamisessa. Esimerkiksi jotkut virukset käyttävät lektiinejään kiinnittyessään isäntäsolun pintaan infektoidakseen sen. Lektiinejä käytetään hyväksi biokemiassa, solubiologiassa ja immunologiassa. Niitä on käytetty myös diagnostiikassa ja syöpätutkimuksen terapeuttisissa tarkoituksissa.[1]

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lektiini nimi tulee latinan kielen sanasta lat. legere, joka tarkoittaa muun muassa verbiä valita.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Canavalia ensiformis papukasvin konkanavaliini A tetrameerin kristallografinen rakenne (monomeerit on väritetty syaaniksi, vihreäksi, punaiseksi ja magentaksi). Kalsium- (kultainen) ja mangaanikationit (harmaa) on kuvattu palloina.[2]

Vaikka lektiinit löydettiin yli sata vuotta sitten kasveista, nyt tiedetään, että niitä on kaikkialla luonnossa. Yleisesti uskotaan, että ensimmäisen kasviperäisen hemagglutiniinin kuvasi ensimmäisenä Peter Hermann Stillmark väitöskirjassaan vuonna 1888 Tarton yliopistossa. Tämä risiiniksi nimetty Stillmarkin risiinikasvista eristämä fytohemagglutiniini oli erittäin myrkyllistä.[3] Ensimmäinen laajasti puhdistettu ja kaupallistettu lektiini oli konkanavaliini A, joka on tällä hetkellä käytetyin lektiini sokeria sisältävien molekyylien ja solurakenteiden karakterisointiin ja puhdistukseen.[4][5]

Biologiset vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat lektiinit ovat pohjimmiltaan ei-entsymaattisia vaikutukseltaan ja ei-immunisoivia alkuperältään, mutta monet lektiinit tunnetaan myrkyllisistä vaikutuksistaan.[6] Lektiinejä on luonnossa kaikkialla. Ne voivat sitoutua liukoiseen hiilihydraattiin tai glykoproteiinin tai glykolipidin hiilihydraattirakenteisiin. Ne aiheuttavat tyypillisesti tiettyjen eläinsolujen yhteenkasautumisen ja sakkauttavat glykokonjugaatteja.[1] Lektiineillä on monia eri tehtäviä eläimissä, kasveissa, bakteereissa ja viruksissa. Eläimissä lektiinit osallistuvat muun muassa solujen väliseen tunnistukseen, viestien välitykseen, adheesioprosesseihin ja solunsisäisiin uusien proteiinien kohdistuksiin oikeisiin paikkoihinsa. Tietyt glykosyloituneet proteiinirakenteiset hormonit, tyreotropiini ja luteinisoiva hormoni, kulkeutuvat maksaan hajotettavaksi, kun hepatosyyttien lektiinireseptorit tunnistavat ne.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lei H-Y, Chang C-P: Lectin of Concanavalin A as an anti-hepatoma therapeutic agent. Journal of Biomedical Science, 2009, 16. vsk, nro 10. Lectin of Concanavalin A as an anti-hepatoma therapeutic agent. (englanniksi)
  2. Hardman KD, Ainsworth CF: Structure of concanavalin A at 2.4-Ang resolution. Biochemistry, 1972, 11. vsk, nro 26, s. 4910–9. Structure of concanavalin A at 2.4-Ang resolution. (englanniksi)
  3. Pike J: Ricin – Biological Weapons Weapons of Mass Destruction. 23.10.2007. GlobalSecurity.org. Viitattu 3.11.2009. (englanniksi)
  4. Walsh G: ”Column chromatography: Affinity chromatography”, Proteins Biotechnology and Biochemistry, s. 137. Chichester: John Wiley & Sons, Ltd, 2002. ISBN 0-471-89907-0.
  5. Pusztai A: ”1. Lectins and their specificity”, Plant Lectins, s. 4. Cambridge: Cambridge University Press, 1991. ISBN 0-521-32824-1.
  6. Kesherwani V, Sodhi A: Involvement of Tyrosine Kinases and MAP Kinases in the Production of TNF-alfa and IL-1beeta by Macrophages In vitro on Treatment with Phytohemagglutinin. Journal of Interferon & Cytokine Research, 2007, 27. vsk, nro 6, s. 497-506. Involvement of Tyrosine Kinases and MAP Kinases in the Production of TNF-alfa and IL-1beeta by Macrophages In vitro on Treatment with Phytohemagglutinin. (englanniksi)
  7. Nelson DL, Cox MM: ”7 Carbohydrates and Glycobiology”, Lehninger - Principles of Biochemistry, Fourth Edition. New York: W. H. Freeman and Company, 2005. ISBN 0-7167-4339-6. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]