Selektiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Selektiinit ovat solun adheesiomolekyyliperhe. Kaikki selektiinit ovat yksiketjuisia transmembraaniglykoproteiineja, joilla on samoja ominaisuuksia C-tyypin lektiinien kanssa johtuen yhtäläisestä N-terminaalista ja kalsiumriippuvaisesta sitomisesta.[1] Selektiinit sitoutuvat sokerirakenteisiin ja niitä pidetään yhtenä lektiinityyppinä. Lektiinit ovat solun adheesioproteiineja, jotka sitovat sokeripolymeereja.[2]


Tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selektiinejä on kolmea eri alatyyppiä:

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selektiini nimitys tulee sanoista valita (engl. select = valita) ja lektiini (lat. legere = valita). Selektiinit kuuluvat lektiiniproteiineihin, jotka tunnistavat hiilihydraattirakenteita.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulehduksen aikana vapautuvat aineet esimerkiksi histamiini ja trombiini aiheuttavat P-selektiinien vapautumisen solunsisäisistä varastoista solun pinnalle. Lisäksi sytokiinit, kuten tuumorinekroositekijä-alfa, stimuloivat E-selektiinin ja P-selektiinin ilmentymistä muutamia tunteja myöhemmin. Selektiinit sitoutuvat tulehduspaikalle saapuvien valkosolujen pintaglykoproteiinien hiilihydraattiosiin ja hidastavat niiden vauhtia, mikä mahdollistaa niiden tunkeutumisen verenkierrosta tulehtuneeseen kudokseen. Selektiinit tarttuvat valkosoluihin heikolla sitomisvoimalla eli affiniteetilla, mikä aiheuttaa nk. valkosolujen vierimisen (engl. rolling) verisuonen seinämää eli endoteelia pitkin.[1]

Parhaiten karakterisoitu selektiinien ligandi on P-selektiinin glykoproteiini-ligandi-1 (PSGL-1), joka on kaikissa valkosoluissa esiintyvä musiinityyppinen glykoproteiini.

Neutrofiilit ja eosinofiilit sitoutuvat E-selektiiniin. Yksi E-selektiinin raportoiduista ligandeista on sialyloitunut Lewis X Ag (sLe(x)). Eosinofiilit, kuten neutrofiilitkin, käyttävät sialyloituneita proteaasientsyymiresistantteja rakenteita sitoutumisessa E-selektiiniin, vaikka eosinofiilit ilmentävät näitä rakenteita paljon vähemmän pinnoillaan.[3] Eosinofiilien ja neutrofiilien ligandit P-selektiinille ovat samankaltaisia sialyloituneita, proteaasiherkkiä, endo-beta-galaktosidaasiresistenttejä rakenteita, jotka selvästi poikkeavat E-selektiinin ligandeista. Täten P- ja E-selektiineille on ehdotettu eriäviä rooleja valkosolujen keräämisessä tulehduspaikalle.[4]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]