Lehtoukonhattu
Wikipedia
| Lehtoukonhattu | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Aconitum lycoctonum L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Lehtoukonhattu Wikispeciesissä |
Lehtoukonhattu (Aconitum lycoctonum tai Aconitum lycoctonum ssp. septentrionale) on lehtojen näyttävä kasvi, jonka lajikkeita ja sukulaislajeja viljellään myös koristekasvina. Lehtoukonhattu on Suomessa rauhoitettu laji.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Vankkavartinen ja komea lehtoukonhattu kasvaa 100–200 cm korkeaksi. Kasvin varsi on tahmeakarvainen. Karvaiset, iso- ja terävähampaiset lehdet ovat suurikokoisia, jopa 40 cm leveitä. Lehdet kasvavat ruusukkeina varren ympärillä. Lehtoukonhatun kukinto on melko tiheä, 20–50 cm pitkä terttu. Kukat ovat tumman siniviolettejä ja kypärämäisiä, joista kasvi on saanut nimensä. Lehtoukonhattu kukkii kesä-heinäkuussa. Suomessa lehtoukonhattua muistuttavat puutarhakarkulaisina joskus tavattavat tarhaukonhattu (Aconitum x stoerkianum) ja aitoukonhattu (Aconitum napellus, ssp. lusitanicum). Lehtoukonhattu on myrkyllinen.[2]
[muokkaa] Levinneisyys
Lehtoukonhatun päälevinneisyysalue ulottuu Länsi-Venäjältä ja Ukrainan pohjoisosista Siperiaan ja Keski-Aasiaan. Lisäksi sitä kasvaa Kölivuoristossa Norjan ja Ruotsin etelä- ja keskiosissa. Suomen lähialueilla lehtoukonhattu kasvaa Kuolan niemimaalla, Laatokan luoteisrannan lehtokeskuksessa ja Äänisen alueella. Nykyisen Suomen alueella lehtoukonhattua tavataan harvinaisena vain itärajan tuntumassa Kiteellä ja Tohmajärvellä. Lajin muut esiintymät Suomessa ovat peräisin koristekasveista.[3][4]
Suomessa kasvavan lehtoukonhatun taksonomisesta asemasta on ollut erilaisia käsityksiä. Sitä on pidetty eri lajina (Pohjolan ukonhattu Aconitum septentrionale) tai keskieurooppalaisen keltaukonhatun alalajina (Aconitum lycoctonum ssp. septentrionale).[5] Keski-Euroopassa tavattavat lehtoukonhattulajit kasvavat Alpeilla, Karpaateilla ja muilla Keski-Euroopan vuorilla. Siellä kasvavat lehtoukonhatut kuitenkin poikkeavat Suomessa kasvavasta muun muassa kukkien keltaisen värin osalta.
[muokkaa] Elinympäristö
Lehtoukonhattu kasvaa runsasravinteisissa, melko valoisissa kosteissa tai tuoreissa lehdoissa. Kiteen ja Tohmajärven esiintymiä ovat aikaisemmin tuhonneet rehevien lehtojen raivaaminen pelloiksi. Nykyisin kasvupaikkojen suuri uhka on niiden kuusettuminen ja puronvarsien tuhoaminen.[3][6]
Lehtoukonhatun tehokkaaseen pölyttämiseen pystyvät vain muutamat kimalaislajit, kuten Euroopan ainoa selvästi yhteen ravintokasviin erikoistunut kimalaislaji ukonhattukimalainen (Bombus consobrinus). Myös ukonhattukimalainen on Suomessa uhanalainen.[3]
[muokkaa] Käyttö
Myrkyllisen lehtoukonhatun juuresta on aikaisemmin tehty myrkkyä syöpäläisten torjumiseen. Se on myös perinteinen koristekasvi Suomessa.[4]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Hakalisto, Sirkka: Lehtoukonhattu. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 45.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit www.ympäristö.fi. 4.4.2008. Valtion Ympäristöhallinto. Viitattu 31.7.2008.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 69–70.
- ↑ 3,0 3,1 3,2 Hakalisto 1997, s. 45
- ↑ 4,0 4,1 Den virtuella floran (ruots.) Viitattu 24.3.2009.
- ↑ Kotilainen, Mauno: Suuri kasvikirja, II osa, s. 367–369. Toim. Jaakko Jalas. Helsinki: Otava, 1965.
- ↑ Suomen ympäristökeskus
