Ukonhattu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ukonhattu
Aconitum napellus 230705.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Ukonhatut Aconitum
Laji: napellus
Kaksiosainen nimi
Aconitum napellus
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ukonhattu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ukonhattu Commonsissa
Hedelmiä ja siemeniä

Ukonhattu eli aitoukonhattu (Aconitum napellus) on monivuotinen leinikkikasvi.[1] Sen lähisukulainen lehtoukonhattu (Aconitum lycoctonum) kasvaa villinä, mutta hyvin harvinaisena Etelä-Suomen lehdoissa. Nimensä kasvi on saanut suurien kukkien ylimpien terälehtien hattumaisesta muodosta.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aconitum napellus flower.jpg

Vankkavartinen aitoukonhattu kasvaa 80–150 cm korkeaksi. Varren yläosa on tiheäkarvainen. Juurakko on mukulamainen. Aluslehdet ovat pitkäruotisia, varsilehdet lyhytruotisia tai aivan ylimmät ruodittomia. Tummanvihreän lehden lapa on kolmisorminen, lehdykät kapeahkoja, 2–3-jakoisia ja syvään liuskoittuneita. Kukinto on haaraton tai tyvestä vähän haarova tiheä ja lyhytkarvainen terttu. Karvaiset kukkaperät ovat tavallisesti kukkia lyhyempiä. Isot, vastakohtaiset kukat ovat violetinsinisiä tai joskus valkoisia. Kukan verhiö on teriömäinen ja viisilehtinen. Karvainen verholehti on kypärämäinen, hieman korkeuttaan leveämpi ja kooltaan 9–14 x 11–18 mm. Terälehdet ovat muuntuneet mesilehdiksi, joista kaksi ylintä ovat suorina mesikannuksina verholehden sisällä. Muut mesilehdet puuttuvat tai ovat hyvin pieniä. Aitoukonhattu kukkii Suomessa kesäkuusta syyskuuhun. Kukinnan jälkeen kukkiin muodostuu kolme noin 17 mm pitkää tuppiloa. Siemenet ovat kooltaan noin 5 mm pitkiä. Koko kasvi on hyvin myrkyllinen.[3]

Aitoukonhattu muistuttaa suuresti toista Suomessa yleistä koristekasvia, tarhaukonhattua (A. x stoerkianum).[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin aitoukonhattu on peräisin Länsi-Euroopasta. Suomeen laji on tullut viljelykasvina, mutta saattaa joskus harvoin myös villiintyä.[4] Suomessa kasvavat aitoukonhatut kuuluvat alalajiin Aconitum napellus ssp. lusitanicum.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa aitoukonhattu on pääasiassa koristekasvi, jota hyvin harvoin tavataan viljelykarkulaisena metsiköistä, kaatopaikoilta ja tienvarsilta.[4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aitoukonhattua kasvatetaan yleisesti perennakasvina komeiden sinisten kukkiensa takia.[4] Se on myös hyvin vanha, jo antiikin aikana tunnettu rohdoskasvi. Aitoukonhatun juurta uuttamalla saadaan akonitiinia, joka on monipuolinen rohdosvalmiste mutta myös erittäin vaarallinen myrkky, jota on käytetty nuolimyrkkynä.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS (taksonomian lähde)
  2. a b Suomen terveyskasvit 1982, s. 276.
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 69–70.
  4. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 70.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]