Lehtokotilo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lehtokotilo
Arianta arbustorum Rax.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot Gastropoda
Lahko: Keuhkokotilot Pulmonata
Heimo: Tarhakotilot Helicidae
Suku: Arianta
Laji: arbustorum
Kaksiosainen nimi
Arianta arbustorum
Linnaeus, 1758
Katso myös
 Commons-logo.svg Lehtokotilo Commonsissa

Lehtokotilo (Arianta arbustorum) on eurooppalainen, 15–25 millimetrin pituinen maalla elävä tarhakotiloiden heimon nilviäislaji. Sitä tavataan Luoteis- ja Keski-Euroopassa, etelässä Alpeille ja Karpaateille asti. Kaakossa sen levinneisyys ulottuu Pyreneiden itäosaan, idässä Ukrainaan asti.[2] Suomessa se elää maan eteläosassa, etupäässä rannikkoseudulla lehtomaisissa metsissä ja puutarhoissa. Se kiipeilee taitavasti kookkaissa kasveissa ja pensaissa syöden kasvien lehtiä.

Lehtokotilo on helposti tunnistettavissa: aikuinen on noin kahden senttimetrin läpimittainen, tummanruskea ja kovakuorinen. Sukukypsän lehtikotilon tunnistaa kuoren suun valkoisesta reunasta. Kova kalkkikuori suojaa kotiloita rastailta ja muilta petolinnuilta. Siilit syövät kotiloita innokkaasti.

Lehtokotilo viihtyy kosteissa kasvustoissa, etenkin pehmeälehtiset kasvit ovat sen herkkua. Ne voivat syödä päivässä kasviravintoa jopa kolmasosan painostaan. Kotilon tekemät vioitukset näkyvät reikinä lehdissä.

Aikuinen kotilo munii noin 40 munaa kahden viikon välein. Pitkä kuiva kausi voi pysäyttää munimisen.

Lehtokotiloja voidaan pitää myös lemmikkinä kuten muitakin kotiloita, esimerkiksi akaattikotiloa.

Viime vuosien säät ovat suosineet lehtokotiloiden lisääntymistä Suomessa ja nyt niitä on runsaasti lähes koko Etelä-Suomessa. Talvi 2014 oli Etelä- ja Keski-Suomessa lähes lumeton ja verotti lehtokotilokantaa.[3] Kotilot ovat vaarattomia ihmisille, mutta puutarhojen kannalta ikäviä runsastuttuaan.[4]

Kun lehtokotilot ovat kerran päässeet puutarhaan, niin niistä ei käytännössä pääse lopullisesti enää eroon. Kotiloiden torjumiseksi suositellaan mm. keräämistä, nurmikon pitämistä lyhyenä ja lehtokotiloiden luontaisten vihollisten suosimista. Näitä ovat esimerkiksi siili, sammakot ja linnuista etenkin rastaat.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arianta arbustorum IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Nordsieck R: Helicid Snails I: Ariantinae weichtiere.at (englanniksi)
  3. Yle Uutiset 24.4.2014 Talvi verotti lehtokotilokantaa
  4. Yle Uutiset 6.5.2009 Kotilot valtaavat pihoja ja puutarhoja
  5. Lehtokotilot. Tuohimutkan kanala. Viitattu 30.5.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]