Tarhakotilot
Sivulta puuttuu | Tarhakotilot | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||
| Viinimäkikotilo (Helix pomatia) | ||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||
 Tarhakotilot Wikispeciesissä |
Tarhakotilot (Helicidae) on keuhkokotiloihin kuuluva usein suurikokoisten maakotiloiden heimo. Sen lajeilla on pyöreämuotoinen kuori, joka on joillakin lajeilla litteä. Sukukypsillä tarhakotiloilla on lemmennuoleksi kutsuttu uloke, jonka ne voivat sinkauttaa toiseen yksilöön paritellessaan. Tarhakotiloita tavataan koko palearktisella alueella Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.[1]
Joitakin tarhakotilolajeja kasvatetaan tai poimitaan luonnosta ihmisten ruoaksi. [2] Juuri nämä ovat gastronomian tuntemia etanaherkkuja - erityisesti Helix pomatia ja Helix aspersa.
[muokkaa] Lajit Suomessa
Tarhakotiloita on Suomessa ainakin kuusi lajia: valkohuulitarhakotilo (Cepaea hortensis), mustahuulitarhakotilo (Cepaea nemoralis), nappikotilo (Helicigona lapicida) viinimäkikotilo (Helix pomatia) ja lehtokotilo (Arianta arbustorum) sekä pelkästään kasvihuoneissa tavattu Helix aspersa. Näistä lehtokotilo on yleisin. Valkohuulitarhakotilo ja mustahuulitarhakotilo ovat nuorina hyvin samanlaisia. Lajien erottaminen toisistaan helpottuu yksilöiden aikuistuessa, jolloin niiden kuoren reunaan kehittyy huuli, joka valkohuulitarhakotiloilla on valkea ja mustahuulitarhakotiloilla musta.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Nordsieck R: Helicid Snails I: Ariantinae Weichtiere.at. Viitattu 31.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Nordsieck R: Snail Cultivation (Heliciculture) Weichtiere.at. Viitattu 31.10.2009. (englanniksi)
