Valkohuulitarhakotilo
| Valkohuulitarhakotilo | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Cepaea hortensis (O. F. Müller, 1774) |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Valkohuulitarhakotilo Wikispeciesissä |
Valkohuulitarhakotilon tieteellinen nimi on Cepaea hortensis. Se on korkeudeltaan 1,2–1,5 cm ja leveydeltään 1,8–2 cm.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö [muokkaa]
Valkohuulitarhakotiloita on muutamia värimuotoja. Joissakin värimuodoissa kuori on yksivärisen keltainen ja toisissa taas pohjalla on 1–5 ruskeaa juovaa. Suomessa tavallisin värimuoto on viisijuovainen.
Lähisukulaisen mustahuulitarhakotilon tunnistaa mustasta huulesta. Niiden väritys on muuten samanlainen kun valkohuulitarhakotilolla. Lisäksi mustahuulitarhakotilo on hiukan suurempi kuin valkohuulitarhakotilo.[2]
Elinympäristö [muokkaa]
Valkohuulitarhakotilo elää vain maan etelä- ja lounaisosan rehevissä lehdoissa ja puutarhoissa.
Ravinto [muokkaa]
Ravintona tämä laji käyttää kasvien vihreät sekä lakastuneet osat. Pitävät esimerkiksi nokkosten lehdistä, sillä nokkosen lehtien polttavat rauhaset eivät satuta kotiloita.
Viholliset [muokkaa]
Myyrät ja linnut, etenkin rastaat, syövät halukkaasti kotiloita.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Cepaea hortensis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nordsieck R: Banded Snails (Cepaea Held 1838) Weichtiere.at. Viitattu 31.10.2009. (englanniksi)
