Viinimäkikotilo
| Viinimäkikotilo | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Helix pomatia Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Viinimäkikotilo Wikispeciesissä |
Viinimäkikotilo (Helix pomatia) kotilolaji. Suomessa esiintyvistä kotiloista se on kookkain [2].
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Kotilon jalalla voi olla 6–7 cm pituutta, kuori on halkaisijaltaan noin 4–5-senttinen. Oikeakierteinen, harmaa, keltainen tai ruskehtava kuori.
Levinneisyys [muokkaa]
Viinimäkikotiloa esiintyy Etelä- ja Keski-Euroopassa laajoilla alueilla, ja se on viety Pohjoismaihin, Amerikkaan ja Britteinsaarille. Suomessa se elää lähinnä Lounais-Suomessa. Kotilo ei ole meillä alkuperäislajistoa. Sen on oletettu tulleen Suomeen keskiajalla munkkien mukana, jotka käyttivät sitä ravinnokseen paaston aikana.
Elinympäristö [muokkaa]
Kotilo viihtyy niityillä ja pensaikossa, erityisesti mäkisessä maastossa. Se talvehtii kaivamassaan muutaman kymmenen senttimetrin syvyisessä onkalossa.
Lisääntyminen [muokkaa]
Vaikka viinimäkikotilot ovat kaksineuvoisia, ne parittelevat touko-kesäkuun vaihteessa. Kotilot etsivät toisensa hajun perusteella ja aloittavat parittelun, joka voi kestää tunteja. Kotiloiden parittelu alkaa kotiloiden noustessa "pysty" asentoon anturat vastakkain. Ne aloittavat parittelun koskettelemalla toisiaan alemmilla tuntosarvillaan toisen kotilon lemmennuolen kohdalta. Kotilot näyttävät toisilleen posen kohdalta kohoavat lemmennuolet ja "ampuvat" ne toisen kotilon lemmennuoleen ja siirtävät siemennesteet toiseen kotiloon. Tämä vaihe kestää vain muutamia sekunteja. Parittelun jälkeenkin kotilot saattavat olla toisissaan kiinni monia tunteja. Kotilo kaivaa 2–4 cm:n onkalon, jonne se parin päivän aikana laskee 10–100 halkaisijaltaan 4–6 mm:n kalsiumkarbonaatin peittämää munaa. Sen jälkeen se täyttää onkalon, josta poikaset kuoriutuvat 7–14 päivän kuluessa.
Ravinto [muokkaa]
Suomessa viinimäkikotilo syö luonnossa mm. voikukanlehtiä ja eri pensaiden lehtiä. Ne tekevät harvoin suurta tuhoa puutarhoille, sillä ne syövät myös etanoiden munia ja raatoja.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Helix pomatia IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Matti Härkälä: Vaajakoskelta löytyi kaksi viinimäkikotiloa 13.5.2008. Keskisuomalainen. Viitattu 4.12.2008.
