Viinimäkikotilo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viinimäkikotilo
Grapevinesnail 01.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot Gastropoda
Lahko: Keuhkokotilot Pulmonata
Heimo: Tarhakotilot Helicidae
Suku: Helix
Laji: pomatia
Kaksiosainen nimi
Helix pomatia
Linnaeus, 1758
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Viinimäkikotilo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Viinimäkikotilo Commonsissa
Helix pomatia

Viinimäkikotilo (Helix pomatia) kotilolaji. Suomessa esiintyvistä kotiloista se on kookkain [2].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotilon jalalla voi olla 6–7 cm pituutta, kuori on halkaisijaltaan noin 4–5-senttinen. Oikeakierteinen, harmaa, keltainen tai ruskehtava kuori.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viinimäkikotiloa esiintyy Etelä- ja Keski-Euroopassa laajoilla alueilla, ja se on viety Pohjoismaihin, Amerikkaan ja Britteinsaarille. Suomessa se elää lähinnä Lounais-Suomessa. Kotilo ei ole meillä alkuperäislajistoa. Sen on oletettu tulleen Suomeen keskiajalla munkkien mukana, jotka käyttivät sitä ravinnokseen paaston aikana.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotilo viihtyy niityillä ja pensaikossa, erityisesti mäkisessä maastossa. Se talvehtii kaivamassaan muutaman kymmenen senttimetrin syvyisessä onkalossa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka viinimäkikotilot ovat kaksineuvoisia, ne parittelevat touko-kesäkuun vaihteessa. Kotilot etsivät toisensa hajun perusteella ja aloittavat parittelun, joka voi kestää tunteja. Kotiloiden parittelu alkaa kotiloiden noustessa "pysty" asentoon anturat vastakkain. Ne aloittavat parittelun koskettelemalla toisiaan alemmilla tuntosarvillaan toisen kotilon lemmennuolen kohdalta. Kotilot näyttävät toisilleen posen kohdalta kohoavat lemmennuolet ja "ampuvat" ne toisen kotilon lemmennuoleen ja siirtävät siemennesteet toiseen kotiloon. Tämä vaihe kestää vain muutamia sekunteja. Parittelun jälkeenkin kotilot saattavat olla toisissaan kiinni monia tunteja. Kotilo kaivaa 2–4 cm:n onkalon, jonne se parin päivän aikana laskee 10–100 halkaisijaltaan 4–6 mm:n kalsiumkarbonaatin peittämää munaa. Sen jälkeen se täyttää onkalon, josta poikaset kuoriutuvat 7–14 päivän kuluessa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa viinimäkikotilo syö luonnossa mm. voikukanlehtiä ja eri pensaiden lehtiä. Ne tekevät harvoin suurta tuhoa puutarhoille, sillä ne syövät myös etanoiden munia ja raatoja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helix pomatia IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Matti Härkälä: Vaajakoskelta löytyi kaksi viinimäkikotiloa 13.5.2008. Keskisuomalainen. Viitattu 4.12.2008.