Akaattikotilo
Sivulta puuttuu
 |
Tämä artikkeli painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Käsittelee liikaa akaattikotiloita lemmikkeinä |
| Akaattikotilo | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Achatina fulica (Férussac, 1821) |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
Akaattikotilo (Achatina fulica) on nilviäinen, joka on kotoisin itäisen Afrikan sademetsistä.
Sisällysluettelo |
Levinneisyys [muokkaa]
Suuren kokonsa takia akaattikotiloa kasvatetaan paikoitellen ruokaeläimeksi, ja sitä on levitetty jopa Tyynenmeren alueelle asti trooppisen Aasian kautta. Osa muuttaneista kotiloista on myös vahingossa kulkeutunut hedelmäkuljetusten mukana. Suurimman syyn akaattikotiloiden levinneisyydestä selittää se, ettei se vieraslajina ole kohdannut tarpeeksi luonnollisia vihollisia, jotta nämä olisivat kyenneet rajoittamaan sen suurelle alueelle levinnyttä muuttoa. Akaattikotiloa pidetään yhtenä maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.[1]
Ominaisuudet ja käyttäytyminen [muokkaa]
Akaattikotilo voi painaa yli 200 grammaa. Aikuisen akaattikotilon kuori on yleensä 10-15 cm pitkä. Kuori on kartiomainen ja oikeakierteinen. Kotilo on ruskearaitainen. Pehmeä vartalo on tasaisen ruskea ja aistinsarvet hiukan vartaloa tummemmat. Akaattikotilo on hämäräeläin. Akaattikotilo saavuttaa lisääntymisiän yleensä vuoden ikäisenä, ja elää yleensä 5–7 vuotta. Yli 10 vuoden ikäisiälähde? yksilöitä kuitenkin tunnetaan. Kuivuuden yllättäessä eläin voi vetäytyä kuoreensa ja vaipua horrosmaiseen tilaan.
Lisääntyminen [muokkaa]
Akaattikotilo on kaksineuvoinen. Se laskee vuodessa 5–6 munarypästä, ja munia voi olla kerralla yhteensä jopa 300. Munat kuoriutuvat kosteassa, lämpötilasta riippuen 1–3 viikon kuluttua munimisesta.
Lemmikkeinä [muokkaa]
Akaattikotiloita pidetään myös lemmikkeinä, mikä on ainakin ruokinnan osalta helppoa - kaikkiruokaisia akaattikotiloita voidaan ruokkia hedelmillä ja kasviksilla, ja välillä myös lihalla. Akaattikotiloille sopimattomia ruoka-aineita ovat muiden muassa sipuli, sitruuna, avokado, raparperi, makaroni kaikissa muodoissaan, riisi, turvottamattomat kissan- tai koiranraksut sekä liian mausteinen tai liian suolainen ruoka.
Terraarion tulisi olla yhdelle täysikasvuiselle akaattikotilolle kooltaan vähintään 20 litraa ja mieluusti yli 30 litraa, pienemmälle kotilolle riittää pienempikin. Terraarioksi sopii vanha akvaario, duna, faunaboksi tai esimerkiksi suurehko muovilaatikko, kunhan siinä on karkaamisen estävä kansi. Terraarion pohjalle suositellaan vähintään 5 cm lannoittamatonta turvetta tai multaa. Terraariossa tulee myös olla aina saatavilla kuoren muodostukseen tarvittavan kalkin lähde kuten seepiansuomu tai kananmunan kuoria. Ruokakuppi suojaa ruokaa sotkeentumasta terraarion pohjamaterialiin. Ruokakupin tulisi olla muovinen ja tarpeeksi painava ja tukevarakenteinen, jottei kotilo pysty kaatamaan sitä. Posliininen tai keraaminen ruokakuppi voi murtaa kotilon kuoren mikäli se sattuu putoamaan terraarion katosta kupin päälle. Tästä syystä mitkään muutkaan kovat esineet eivät sovellu akaattikotelo terraarioon. Terraario pidetään riittävän kosteana suihkuttamalla sitä päivittäin.
Myös akaattikotiloita kookkaampia tiikerikotiloita (Achatina achatina) sekä Achatina immaculata-lajia ja muita Achatina-suvun kotiloita pidetään lemmikkeinä, mutta ne ovat Suomessa huomattavasti harvinaisempia kuin akaattikotilot.
Lähteet [muokkaa]
- ITIS (taksonomian lähde)
- Herpetomania.fi - akaattikotilon hoito-ohjeet
- Lemmikkikotilo-aiheinen foorumi
Viitteet [muokkaa]
- ↑ 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
