Akaattikotilo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Akaattikotilo
Achatina fulica Thailand.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot Gastropoda
Lahko: Maakeuhkokotilot Stylommatophora
Heimo: Achatinidae
Suku: Achatina
Laji: fulica
Kaksiosainen nimi
Achatina fulica
(Férussac, 1821)
Katso myös
 Commons-logo.svg Akaattikotilo Commonsissa

Akaattikotilo (Achatina fulica) on nilviäinen, joka on kotoisin itä-Afrikan sademetsistä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuren kokonsa takia akaattikotiloa kasvatetaan paikoitellen ruokaeläimeksi, ja sitä on levitetty jopa Tyynenmeren alueelle asti trooppisen Aasian kautta. Osa muuttaneista kotiloista on myös vahingossa kulkeutunut hedelmäkuljetusten mukana. Suurimman syyn akaattikotiloiden levinneisyydestä selittää se, ettei se vieraslajina ole kohdannut tarpeeksi luonnollisia vihollisia, jotta nämä olisivat kyenneet rajoittamaan sen suurelle alueelle levinnyttä muuttoa. Akaattikotiloa pidetään yhtenä maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.[1]

Ominaisuudet ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akaattikotilo voi painaa yli 200 grammaa. Aikuisen akaattikotilon kuori on yleensä 10–15 cm pitkä. Kuori on kartiomainen ja oikeakierteinen. Kotilo on ruskearaitainen. Pehmeä vartalo on tasaisen ruskea ja aistinsarvet hiukan vartaloa tummemmat. Akaattikotilo on hämäräeläin. Akaattikotilo saavuttaa lisääntymisiän yleensä kuuden kuukauden ikäisenä, ja elää yleensä 5–7 vuotta. Yli 10 vuoden ikäisiälähde? yksilöitä kuitenkin tunnetaan. Kuivuuden yllättäessä eläin voi vetäytyä kuoreensa ja vaipua horrosmaiseen tilaan.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akaattikotilo on kaksineuvoinen. Se laskee vuodessa 5–6 munarypästä, ja munia voi olla kerralla yhteensä jopa 300. Munat kuoriutuvat kosteassa, lämpötilasta riippuen 1–3 viikon kuluttua munimisesta.

Lemmikkeinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akaattikotiloita pidetään myös lemmikkeinä. Akaattikotiloita voidaan ruokkia hedelmillä ja kasviksilla, välillä myös lihalla. Akaattikotiloille sopimattomia ruoka-aineita ovat muiden muassa sipuli, sitruuna, avokado, raparperi, makaroni kaikissa muodoissaan, riisi, turvottamattomat kissan- tai koiranraksut sekä liian mausteinen tai liian suolainen ruoka.

Terraarion tulisi olla yhdelle täysikasvuiselle akaattikotilolle kooltaan vähintään 20 litraa ja mieluusti yli 30 litraa, pienemmälle kotilolle riittää pienempikin. Terraarioksi sopii vanha akvaario, duna, faunaboksi tai esimerkiksi suurehko muovilaatikko, kunhan siinä on karkaamisen estävä kansi. Terraarion pohjalle suositellaan vähintään 5 cm lannoittamatonta turvetta tai multaa. Terraariossa tulee myös olla aina saatavilla kuoren muodostukseen tarvittavan kalkin lähde kuten seepiansuomu (kananmunankuori ei kelpaa). Ruokakuppi suojaa ruokaa sotkeentumasta terraarion pohjamaterialiin. Ruokakupin tulisi olla muovinen ja tarpeeksi painava ja tukevarakenteinen, jottei kotilo pysty kaatamaan sitä. Posliininen tai keraaminen ruokakuppi voi murtaa kotilon kuoren mikäli se sattuu putoamaan terraarion katosta kupin päälle. Tästä syystä mitkään muutkaan kovat esineet eivät sovellu akaattikotelo terraarioon. Terraario pidetään riittävän kosteana suihkuttamalla sitä päivittäin.

Myös akaattikotiloita kookkaampia tiikerikotiloita (Achatina achatina) sekä Achatina immaculata -lajia ja muita Achatina-suvun kotiloita pidetään lemmikkeinä, mutta ne ovat Suomessa huomattavasti harvinaisempia kuin akaattikotilot.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ITIS (taksonomian lähde)
  • Rökman, Marika: Akaattikotilo Marikan herppisivut. Viitattu 24.8.2013.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)