Launo Laakkonen

Pauli Launo Johannes Laakkonen (29. heinäkuuta 1925 Puikkola, lähellä Sortavalaa – 4. huhtikuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen teollisuusneuvos, joka perusti Temet Oy:n ja työskenteli sen toimitusjohtajana.

Hän opiskeli Viipurissa metallialaa ennen perheen muuttoa Helsinkiin talvisodan jälkeen. Hän valmistui 1947 teknikoksi Helsingin teknillisestä oppilaitoksesta.

Valmistuttuaan hän työskenteli Korpivaara Oy:n tytäryhtiössä Työstövalu Oy:ssä sekä käyttöinsinöörinä Peltiteos Oy:ssä. Tämän jälkeen hän oli Oy Strömberg Ab:llä 1950–1955.

Yritystoiminta

Huhtikuussa 1953 hän käynnisti pienen metallipajan Kamakuopaksi kutsutussa kellarihuoneistossa Helsingin Käpylässä. Ensimmäiset tuotteet olivat koulujen voimisteluvälineitä. Vuonna 1953 yritys sai nimeksi Teräs- ja Metallityöt Oy, joka myöhemmin lyhennettiin Temet Oy:ksi. Sillä oli alussa neljä työntekijää. Parin vuoden kuluttua Laakkonen uskalsi jättää työnsä Strömbergillä ja ryhtyä päätoimisesti Temet Oy:n vetäjäksi ja toimitusjohtajaksi.

Vuonna 1958 tuli voimaan väestönsuojelulaki, jonka mukaan taloihin ruvettiin rakentamaan väestönsuojia. Laakkonen näki tässä tilaisuuden, ja Temet Oy rupesi valmistamaan väestönsuojiin varusteita. Vuonna 1959 yritys muutti uusiin tiloihin Herttoniemen yritysalueelle, jossa se toimii edelleen. Vähitellen muut tuotteet jäivät tuotannosta pois, ja vuonna 1963 yhtiö valmisti täysipainoisesti väestönsuojelutuotteita. Niiden osuus yrityksen tuotannosta kohosi 85 prosenttiin, ja yrityksestä tuli markkinajohtaja alallaan. Tuotekehittely johti vähitellen siihen, että yhtiölle avautuivat 1970-luvulla myös kansainväliset markkinat. Aluksi tuotteita vietiin Ruotsiin, mutta vienti laajeni vähitellen Lähi-itään, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Lähi-idästä tuli Temet Oy:n tärkein vientialue 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.

Oman yrityksensä ohessa Laakkonen toimi Rengastalo Oy:n hallituksen puheenjohtajana 1958–1975 ja Profylax Oyn hallituksen jäsenenä 1972.

Laakkonen luopui toimitusjohtajan tehtävästä Temet Oy:n täyttäessä 25 vuotta 1978. Hän siirtyi kokopäivätoimiseksi hallituksen puheenjohtajaksi, josta siirtyi 80-vuotiaana viettämään eläkepäiviään. Hän arvosti kovaa työtä, hyvää laatua, tiukkaa ja reilua porukalla tekemistä sekä säästäväisyyttä, mutta myös hyvän suorituksen palkitsemista.

Järjestötoiminta

Hän oli kiinnostunut monin tavoin erilaisista aatteellisista ja yleishyödyllisistä asioista. Hän oli Herttoniemen Rotaryklubin jäsen ja toimi sen presidenttinä 1968–1969. Hän oli perustamassa Itä-Helsingin Kansalaisopistoa 1968 kannatusyhdistyksen hallituksen jäsenenä ja vuodesta 1972 puheenjohtajana. Hän osallistui monien yhteiskunnallisten hankkeiden tukemiseen ja toteuttamiseen. Näitä olivat muun muassa Myllypuron jäähallia hallinnoiva Nuorisojääkenttä Oy ja Itä-Helsingin musiikkiopisto. Hän toimi Itä-Helsingin Uimahallisäätiössä ja mukana käynnistämässä Itä-Helsingin Uimaseuran toimintaa.

Hän harrasti kuvataiteita ja toimi mesenaattina varsinkin nuorille kuvataiteilijoille. Herttoniemen Asentajanpuistossa on hänen lahjoittamansa Eino Ruutsalon teos Viestejä tuntemattomille. Temet Oy:n pihaan pystytettiin 1967 Ernst Mether-Borgströmin työ Semafori, jonka valmistumista hän tuki antamalla tehtaansa laitteita taiteilijan käyttöön.

Kunnianosoitukset

Hän sai teollisuusneuvoksen arvonimen 1977. Herttoniemen yritysalueella oleva Teollisuusneuvoksenkatu on nimetty hänelle omistettuna.

Yksityiselämä

Hänen puolisonsa oli Tuovi Alisa Laakkonen, o.s. Naukkarinen (1927–2003). Heidän kolmesta lapsestaan tunnetuin on säveltäjä Kaija Saariaho.

Lähteet

• Ilkka Nummela: Teollisuusneuvos Launo Laakkonen (1925–2009). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 3.9.2012. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
• Temet Oy:n historia (Arkistoitu)