Kynäkataja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kynäkataja
Juniperus virginiana Stone Mountain.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Mäntymäiset Pinales
Heimo: Sypressikasvit Cupressaceae
Alaheimo: Cupressoideae
Suku: Katajat Juniperus
Laji: virginiana
Kaksiosainen nimi
Juniperus virginiana
L., 1753[2]
Levinneisyyskartta
Juniperus virginiana vars range map 3.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kynäkataja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kynäkataja Commonsissa

Kynäkataja (Juniperus virginiana) on katajien sukuun ja sypressikasvien heimoon kuuluva ainavihanta havupuulaji. Sitä esiintyy laajoilla alueilla Yhdysvaltain itä-, keski- ja eteläosissa, sekä Kanadan aivan eteläosissa, monenlaisilla kasvupaikoilla. Puuta on aiemmin käytetty kynien valmistamiseen, mistä johtuu lajin suomenkielinen nimi.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kynäkatajan oksia lehtineen ja käpyineen.

Kynäkataja on ainavihanta, kasvupaikasta riippuen pieni tai keskisuuri puu, joskus pensasmainen. Se kasvaa enintään noin 30 metriä korkeaksi. Puulla on usein vain yksi haarautumaton runko. Latvus on muodoltaan nuorena yleensä kapean kartiomainen, mutta vanhemmiten se leventyy ja pyöristyy. Puu voi elää satoja vuosia vanhaksi; vanhimman tunnetun yksilön on määritetty olevan noin 940 vuotta vanha.[2]

Ruskea kaarna hilseilee kapeina kaistaleina. Oksankärjet ovat yleensä ylöspäin kääntyneet. Lehtiä on kahdenlaisia. Neulasmaisia 3–6 millimetriä pitkiä lehtiä on lähinnä nuorilla yksilöillä ja suomumaisia 1–3 millimetriä pitkiä lehtiä vanhemmilla. Samalla yksilöllä saattaa esiintyä kumpaakin lehtityyppiä. Lehdet muuttuvat joskus punaruskeiksi talvella, mutta terveellä puulla ne vihertyvät uudelleen keväällä. Käpy pehmenee kehittyessään marjamaiseksi, kuten muillakin katajilla. Pyöreä marjamainen käpy on kypsänä 3–6 mm halkaisijaltaan, ja sen väritys vaihtelee mustasta haalean ruskeansiniseen. Kussakin kävyssä on 1–2 siementä.[2][3]

Lajista tunnetaan kaksi muunnosta, pohjoisempi Juniperus virginiana var. virginiana sekä eteläisempi Juniperus virginiana var. silicicola.[2][3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kynäkatajaa esiintyy laajalla alueella itäisessä ja keskisessä Pohjois-Amerikassa Kanadan eteläosista Ontariosta ja Quebecistä etelään Yhdysvaltain Texasiin ja Floridaan asti. Suurimmalla osalla levinneisyysalueesta esiintyy muoto Juniperus virginiana var. virginiana, kun taas var. silicicola esiintyy ainoastaan Yhdysvaltain etelärannikolla Pohjois-Carolinasta Floridan kautta Texasiin.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kynäkatajaa on nimensä mukaisesti käytetty laajalti vielä 1900-luvun alkupuolella lyijykynien valmistukseen. Puun hinta oli kuitenkin 1940-lukuun mennessä noussut kannan pienentymisen takia huomattavasti, ja muut puulajit, varsinkin oregonintuoksusetri, ovat sittemmin suureksi osaksi korvanneet kynäkatajan kynien puuaineena.[2][4]

Lajia käytetään myös koristepuuna pihoilla ja puistoissa. Suomessa se menestyy ainakin maan eteläosassa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juniperus virginiana IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c d e f Christopher J. Earle: Juniperus virginiana The Gymnosperm Database. 2011. Viitattu 16.7.2012. (englanniksi)
  3. a b Flora of North America: Juniperus virginiana (englanniksi)
  4. Northern Woodlands: Eastern Redcedar (englanniksi)
  5. Arboretum Mustila

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]