Kloorifenoli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pentakloorifenoli.

Kloorifenolit ovat substituoituja fenoleja, joiden vetyatomeista yksi tai useammat ovat korvautuneet kloorilla.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kloorifenolit todettiin ensimmäistä kertaa kivihiilitervaa kloorattaessa vuonna 1836.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kloorifenolien hyötykäyttö on yleensä perustunut niiden mikrobeja tappavaan vaikutukseen ja aineita on hyödynnetty liimoissa, maaleissa, nahkatuotteissa, rakennustarvikkeissa, valokuvausliuoksissa, tekstiileissä sekä teollisuuden kiertovesijärjestelmissä. Maailmalla kloorifenolit voivat olla edelleen käytössä kemiallisten yhdisteiden lähtöaineina tai välituotteina. Suomessa etenkin pentakloorifenolin käyttö kaupallisesti on kielletty valtioneuvoston päätöksellä (143/2000). Pentakloorifenolin lisäksi kielto koskee sen suoloja ja estereitä, sekä kemikaaleja, joissa kyseisiä aineita on enemmän kuin 0,1 painoprosenttia.[2]

Suomessa kloorifenolivalmisteita on käytetty varsinkin puunsuojauksessa. Yleisin valmisteista tunnettiin nimellä Ky5, jossa vaikuttavana aineina oli tetra-, tri- ja pentakloorifenolien natriumsuoloja. Aine oli tarkoitettu sahatavaran sinistymisen estämiseen. Nykyisin kloorifenolien käyttö sinistymisen estämiseen on Suomessa kielletty.[2]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kloorifenolit ovat myrkyllisiä, myrkyllisin niistä on pentakloorifenoli. Aineet voivat imeytyä ihmisen elimistöön hengitysteiden kautta tai ihon lävitse. Mikäli isoja ihoalueita altistuu kloorifenoleja sisältäville liuoksille, voi se aiheuttaa vakavankin myrkytystilan. Suun kautta saadun tappavan annoksen ihmiselle on arvioitu olevan 50-200 mg/kg. Voimakas altistuminen aiheuttaa ihmisille hengitysvaikeuksia, hikoilua, kuumeilua ja vatsavaivoja. Tetra- ja trikloorifenoli aiheuttaa vastaavia oireita, mutta ihminen kestää niitä hieman suurempia annoksia.[2]

Kloorifenolit voivat aiheuttaa myös syöpää.[2][3]

Biopuhdistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biopuhdistuksessa kloorifenoleja hajottamaan pystyviä mikrobeja ovat mm. Rhodococcus-, Pseudomonas-, Flavobacterium- ja monet Mycobacterium-suvun bakteerit. Kloorifenolien täydelliseen hajottamiseen tarvitaan aina monilajinen mikrobikanta. Varsinaiset kloorifenoleja hajottavat mikrobit pilkkovat yhdisteen sellaiseen muotoon, että se on toisten mikrobien mineralisoitavissa.[4]

Kloorifenoleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Weilin + Göösin tietosanakirja 3, Kle–Net, s. 892. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5069-9.
  2. a b c d e Lasse Lindroos: Kloorifenolit (pdf) www.ttl.fi. Työterveyslaitos. Viitattu 30.1.2010.
  3. Lampi P, Hakulinen T, Luostarinen T, Pukkala E, Teppo L. Kloorifenolialtistukseen liittyvä syöpävaara eteläsuomalaisessa kunnassa. Duodecim 1991:107:702-710.
  4. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18777/URN_NBN_fi_jyu-200807115597.pdf?sequence=1 Kati Laitinen: Kloorifenoleilla pilaantuneen maan kompostointi – Biotestien käyttö kompostoinnin onnistumisen seurannassa, Pro Gradu –tutkielma, Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Ekologia ja ympäristönhoito, 25.5.2008.