Kevätsara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kevätsara
Carex caryophyllea.jpeg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Sarat Carex
Laji: caryophyllea
Kaksiosainen nimi
Carex caryophyllea
Latourr.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kevätsara Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kevätsara Commonsissa

Kevätsara (Carex caryophyllea) on Euraasiassa tavattava niittyjen sarakasvi. Suomessa laji on harvinaistunut ja uhanalainen.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kukkiva kevätsaramätäs.

Kevätsara kasvaa 5–30 cm korkeaksi. Sen kasvutapa on pysty ja se on löyhästi mätästävä ja lyhytrönsyinen. Jäykkien varsien tyvitupet ovat vaalean- tai tummanruskeita ja ne hajoavat säikeiksi. Harmahtavanvihreät lehdet ovat vartta lyhyempiä ja 1,5–3 mm leveitä. Alimman tähkän vaaleanruskea tukilehti on tavallisesti kalvomainen, vajaan sentin mittaiseen vihreään otaan päättyvä. Kevätsaran lyhytperäisessä kukinnossa on yksi hedetähkä ja yhdestä kahten emitähkää. Lähekkäin olevat emitähkät ovat väriltään ruskeita ja hedetähkä oranssinruskea. Tähkäsuomut ovat kellertävänruskeat ja niiden keskisuoni on vihreä. Emitähkien pullakot ovat harmaanvihreitä tai ruskeita ja karvaisia. Kevätsara kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevätsaraa tavataan lähes koko Manner-Euroopassa Fennoskandian ja Venäjän pohjoisosia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue ulottuu aina Keski-Aasiaan saakka. Lajia on tavattu myös Pohjois-Amerikasta, jonne se on tullut ihmisen mukana. Suomen lähialueilla kevätsaraa tavataan laajemmalti Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa sekä Baltiassa.[4] Suomessa kevätsaraa tavataan Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa Muutamia vanhoja havaintoja on myös pohjoisempaa Pohjanlanden rannikolta. Laji on Suomessa harvinaistunut.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevätsaran tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat lehto- ja rinneniityt sekä kedot.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristömonisteriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 14.1.2010.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 566.
  3. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 805.
  4. Den virtuella floran: Vårstarr (ruots.) Viitattu 14.1.2010.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Kevätsaran levinneisyys Suomessa Viitattu 14.1.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]