Kevätsara
| Kevätsara | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Vaarantunut |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Alaheimo: | Cyperoideae |
| Tribus: | Cariceae[1] |
| Suku: | Sarat Carex |
| Laji: | caryophyllea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Carex caryophyllea |
|
| Katso myös | |
Kevätsara (Carex caryophyllea) on Euraasiassa tavattava niittyjen sarakasvi. Suomessa laji on harvinaistunut ja uhanalainen.[2]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_002.JPG)
Kevätsara kasvaa 5–30 cm korkeaksi. Sen kasvutapa on pysty ja se on löyhästi mätästävä ja lyhytrönsyinen. Jäykkien varsien tyvitupet ovat vaalean- tai tummanruskeita ja ne hajoavat säikeiksi. Harmahtavanvihreät lehdet ovat vartta lyhyempiä ja 1,5–3 mm leveitä. Alimman tähkän vaaleanruskea tukilehti on tavallisesti kalvomainen, vajaan sentin mittaiseen vihreään otaan päättyvä. Kevätsaran lyhytperäisessä kukinnossa on yksi hedetähkä ja yhdestä kahteen emitähkää. Lähekkäin olevat emitähkät ovat väriltään ruskeita ja hedetähkä oranssinruskea. Tähkäsuomut ovat kellertävänruskeat ja niiden keskisuoni on vihreä. Emitähkien pullakot ovat harmaanvihreitä tai ruskeita ja karvaisia. Kevätsara kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[3][4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kevätsaraa tavataan lähes koko Manner-Euroopassa Fennoskandian ja Venäjän pohjoisosia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue ulottuu aina Keski-Aasiaan saakka. Lajia on tavattu myös Pohjois-Amerikasta, jonne se on tullut ihmisen mukana. Suomen lähialueilla kevätsaraa tavataan laajemmalti Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa sekä Baltiassa.[5] Suomessa kevätsaraa tavataan Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Muutamia vanhoja havaintoja on myös pohjoisempaa Pohjanlahden rannikolta. Laji on Suomessa harvinaistunut.[6]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kevätsaran tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat lehto- ja rinneniityt sekä kedot.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Stevens, P. F.: Cyperaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021.
- ↑ Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 14.1.2010.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 566.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 805.
- ↑ Den virtuella floran: Vårstarr (ruotsiksi) Viitattu 14.1.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Kevätsaran levinneisyys Suomessa Viitattu 14.1.2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|