Karl Hilén

Karl Hugo Konstantin Hilesmaa
Henkilötiedot
Syntynyt	1886
Kuollut	1961
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Venäjä  Suomi
Taistelut ja sodat	Itärintama Savon rintama Varkauden taistelu Talvisota Jatkosota
Sotilasarvo	Majuri
Joukko-osasto	Venäjän keisarillinen armeija 44. Siperian tarkka-ampuja rykmentti Suomen Tasavallan Vartiosto Kajaanin sissirykmentti ErP 4 Sotavankien järjestelyleiri n:o 2
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Karl Hugo Konstantin Hilesmaa (1886 – 1961) aiemmin Hilén oli suomalainen sotilas, joka kunnostautui yhteensä neljässä sodassa.

Ensimmäinen maailmansota

Hilén palveli Venäjän keisarillinen armeijassa Itärintamalla 8. armeijan, 44. Siperian tarkka-ampuja rykmentissä luutnanttina ja myöhemmin alikapteenina.

Sisällissota

Pohjanmaa

Sotilaskomitea sai senaatilta tammikuussa 1918 rahaa aseellisen toiminnan aloittamiseen ja keskitti toimintansa Etelä-Pohjanmaalle, koska siellä oli valmiina vahvoja ja jo aseistettuja suojeluskuntia. Niiden komentajana toimi kenraali Paul von Gerich.

Senaatti perusti 6. tammikuuta Jalasjärvelle Suomen Tasavallan Vartioston, josta tuli näin Suomen ensimmäinen virallinen armeijan jalkaväkijoukko-osasto. Sen komentajaksi määrättiin eversti Karl Emil Berg. Berg nimesi omaan esikuntaansa 44. Siperian tarkka-ampuja rykmentin alikapteeni Karl Hilénin, Henkikaartin Volhyanin rykmentin luutnantti William Helmanin, 157. Imeretian rykmentin alikapteeni Toivo Hämäläinen, luutnantti Arvi Pajunen, vänrikki Matti Toivonen ja vartioston talouspäälliköksi Viipurin poliisimestari everstiluutnantti Maximilian Spåre.

Vartioston ensimmäinen tehtävä oli riisua Ilmajoen venäläinen varuskunta aseista tammisunnuntaina. Aamupäivällä vartiosto matkusti 12 upseerin, 50 miehen ja 2 konekiväärin kanssa Ilmajoelle. Heidän apunaan oli 150 suojeluskuntalaista ja jääkäri vänrikki Yrjö Könni sekä agronomi Oiva Jääskeläinen. Piiritettyään venäläisen varuskunnan Berg neuvotteli venäläisten kanssa antautumisesta. Venäläiset upseerit halusivat neuvotella miehiensä kanssa ja neuvottelujen venyessä Ilmajoelle alkoi oli kasautunua päivän mittaan lisää suojeluskuntalaisia Jalasjärveltä. Seinäjoen vapautuksen jälkeen sieltä saatiin 100 kivääriä näiden aseistamiseen, mutta 100 jäi edelleen ilman aseita. Suojeluskuntalaisilla oli kuitenkin käytettävänään aiemmin saadut 800 käsikranaattia.

Ilmajoen 575 venäläistä antautuivatkin lopulta taisteluitta illalla 29. tammikuuta puolentoista vuorokauden piirityksen jälkeen. Sotasaaliiksi Venäjän armeijan 106. divisioonan tykistöprikaatilta saatiin mm. 200 hevosta, 600 kivääriä ja 6 kappaletta 76 K 02 tykkejä. Niillä ammuttiin Suomen tykistön ensimmäiset laukaukset 3. helmikuuta Oulun vapautuksen yhteydessä.

Savon rintama

Helmikuussa Varkauden taistelussa alikapteeni Hilén johti konekiväärikomppaniaa. Taistelun jälkeen teloitettiin yli 80 punakaartilaista.

Kajaanin sotilaspiiri

Maaliskuun alussa kapteeniksi ylennettynä hänet siirrettiin Kajaanin sotilaspiirin komentajaksi. Ensimmäinen teloitus Kajaanissa tapahtui kuukautta myöhemmin 18. maaliskuuta. Kajaanilainen metallimies Akseli Teittinen oli aseineen vangittu Savonlinnassa ja passitettu Kajaaniin. Kapteeni Hilén teloitutti hänet ilmeisesti esimerkkitapauksena, saatuaan muodollisen luvan Kuopion esikunnalta. Viikkoa myöhemmin jääkäriupseerien kouluttamassa asevelvollisten komppaniassa syttyi valkoisen Suomen ainoa kapina ennen rintamalle lähtöä. Satakunta miestä kieltäytyi nousemasta junaan. Joukko-osasto riisuttiin aseista, ja komppania komennettiin seminaarille, joka tuolloin toimi sissien koulutuskeskuksena. Kenttäoikeus tuomitsi pääkiihottajina kuolemaan neljä miestä. Sotkamolaiset talollisenpoika Kalle Korhonen, työmies Severus Hyvönen, sahatyömies Kalle Heiskanen ja talollisenpoika Antti Leinonen Paltamosta ammuttiin 26. maaliskuuta. 13 muuta asevelvollista pidettiin vangittuna ja joukosta poistettu muutamia kymmeniä miehiä poliittisesti epäluotettavina, loput sissijääkäreiden komppaniasta lähtivät junalla ja rintamalle. Kapinan takia se myöhästyi hieman Tampereen vapautuksesta. Kajaanissa teloitettiin sodan aikana yhteensä yhdeksän miestä ja Leppävirralla neljä.

Kajaanin punaisten ampumiset päättyivät dramaattiseen sijaisteloitukseen, joka suututti ylipäällikkö Mannerheiminkin. Kapteeni Hilén joutui väliaikaisesti väistymään tehtävästään, vaikkei sotaoikeuteen joutunutkaan. Aseiden hallussapidon takia oli tuomittu kuolemaan myös sotkamolainen Emil Kemppainen ja kajaanilainen Leander Pekkonen. Heidän teloitustaan seuraamaan tuotiin 20. huhtikuuta vankilasta kahdeksan työväenyhdistyksen johtomiestä, mukana myös puheenjohtaja ja järjestökaartin päällikkö Kalle Niemi, työväentalon vahtimestari Santeri Kari ja Janne Myyryläinen. Kari ja Niemi ja muut vangitut johtomiehet olivat vedonneet vankilasta julkaistulla ilmoituksella kaartilaisiin, jotta kaartilaiset luovuttaisivat kätkemänsä aseensa.

Hilén halusi kuitenkin saada myös päälliköitä tilille ja kysyi, onko johtajissa miestä astumaan viattomampien tilalle. Kari astui esiin, ja Kemppainen pääsi pois. Sitten myös Niemi ilmoittautui, ja Pekkonen vapautui.

Rajavalvonta

Ylipäällikkö Mannerheim määräsi 27.3.1918 kapteeni Hilénin järjestämään itärajan vartioinnin Kajaanin kihlakunnan korkeudella. Suomussalmen, Hyrynsalmen ja Kuhmoniemen suojeluskunnat vartioivat 350 miehen voimin Venäjän vastaista valtakunnan rajaa. Rajavartiostoihin sijoitettiin sekä vapaaehtoisia, että kutsunnoissa sotaväkeen määrättyjä asevelvollisia. Suojeluskuntien rajavartiostoilla oli liikkuvia partioita ja kenttävartioita rajanpinnassa sekä kasarmeja kauempana takalinjoilla.

Taistelujen jälkeiset teloitukset

Vaikkei Hilén ollut itse monessakaan Kajaanin sissirykmentin toteuttamissa joukkoteloituksissa paikalla oli hän silti esimiesasemassa joukkoihin. Varkauden lisäksi rykmentti osallistui Viipurissa ja Haminassa satojen ihmisten teloituksiin ilman oikeudenkäyntiä.

Talvisota

Sotien välisenä aikana Hilén muutti nimensä Hiilesmaaksi. Hänet oli myös ylennetty majuriksi. Talvisodassa hän palveli Erillinen pataljoona 4:n huoltopäällikkönä. Liikkuvan pataljoonan talouspäällikkönä hän joutui useasti osallistumaan itsekin taisteluun. Karjalan kannaksella hän taisteli Ahijärvellä, Kyyrölässä, Hotakassa ja Ilveksessä. Helmikuussa 1940 hän haavoittui, eikä sen jälkeen enää osallistunut sotatoimiin.

Jatkosota

1941 Hiilesmaa määrättiin Sotavankien järjestelyleiri n:o 2 päälliköksi. Vankien huono kunto ja korkea kuolleisuus sekä niistä seurannut päämajan puuttuminen sotavankiasioihin lienevät olleen syynä useimpien ensimmäisen maailmansodan upseerien poistamiseen leirien johdosta. Hiilesmaa poistettiin vankileirin johdosta jo syksyllä 1941, kun muilla leireillä päälliköitä vaihdettiin vasta keväällä ja kesällä 1942.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
luutnantti alikapteeni kapteeni 1918 Majuri		Vapaussodan muistomitali Talvisodan muistomitali Jatkosodan muistomitali

Lähteet

• YLE Tarinoita suomalaisesta terrorismista osa 4, Sijaiskuolemat. 2011.
• Mirko Harjula: Ryssänupseerit, ensimmäisen maailmansodan Venäjän asevoimien suomalaistaustaiset upseerit 1914-1956. Books on Demand, 2013. ISBN: 9789522865663.
• Mirkka Danielsbacka. Vankien vartijat. Ihmislajin psykologia, neuvostosotavangit ja Suomi 1941–1944. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Helsinki 2013. Saatavilla PDF
• Teemu Kumpulainen. Sotavangit työssä jatkosodan aikana Naarajärvellä vuosina 1941- 1944 sijainneen sotavankien järjestelyleiri 2:n kirjoilla olleiden sotavankien leirin ulkopuolella tekemä työ ja työn merkitys. s. 22 Tampereen yliopisto. Tampere 2015. Saatavilla PDF^{[vanhentunut linkki]}
• Kansallisarkiston tietokanta jatkosodan aikana kuolleista neuvostosotavangeista.
• Hannu Romppainen: Kainuu 1918. Vaasa: Pohjolan Palvelut Oy, 2017. ISBN: 978-952-67629-2-0.
• Teemu Keskisarja: Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorismista. Vaasa: Siltala, 2018. ISBN: 9789522345615.
• Viestikapula Kainuun Reserviupseeripiirin ja Kainuun Reserviläispiirin tiedotuslehti 2018. s.14-17