Arvi Pajunen
Arvi Albert Pajunen (13. maaliskuuta 1895 Ulvila – 10. helmikuuta 1966 Helsinki)[1] oli suomalainen everstiluutnantti ja Suomen ilmavoimien ensimmäinen suomalainen tähystäjä.
Pajunen valmistui ylioppilaaksi Porin lyseosta vuonna 1914 ja aloitti lääketieteen opinnot, jotka keskeytyivät, kun hän ensimmäisen maailmansodan puhjettua lähti 30. syyskuuta 1914 Venäjälle sotilaskoulutukseen.[1] Hän oli Tverin ratsuväkiopistossa, ja hänet ylennettiin vänrikiksi 1. lokakuuta 1915. Hän sai komennuksen Riian rintamalle taisteluun Saksan keisarikunnan asevoimia vastaan. Huhtikuussa 1917 hänet siirrettiin Venäjän keisarikunnan ilmavoimiin. Hän sai ylennyksen luutnantiksi 10. toukokuuta 1917. Hän toimi tähystäjänä Venäjän 12. ilmailuosastossa.
Pajunen tuli Suomeen 12. tammikuuta 1918 ja liittyi valkoisten joukkoihin luutnanttina. Sisällissodassa hän toimi tykistössä patterinpäällikkönä Vilppulan ja Ruoveden rintamilla, kunnes siirtyi 20. maaliskuuta 1918 vastaperustettuihin valkoisten ilmavoimiin. Hän lensi sotalentoja sekä Tampereen että Antrean rintamilla. Sodan jälkeen hänet nimitettiin Utin lentoaseman päälliköksi, käytännössä 200 punavangin työleirin johtoon. Kenttä palautuikin pian lentokäyttöön, jossa se oli ollut jo punaisten käytössä keväällä 1918. Pajunen ylennettiin kapteeniksi 16.5.1918 ja majuriksi 6.12.1923. Hän sai jatkokoulutusta Ranskassa. Hän oli pommituseskaaderin komentajana Viipurissa, ja hänet siirrettiin Tampereen rykmenttiin vuonna 1925.
Myöhemmin Pajunen palveli pitkään Rannikkotykistörykmentti 1:ssä ja oli samalla Suomenlinnan komendanttina. Jatkosodan aikana everstiluutnantti Pajunen oli Päämajan sotapoliisiosaston komentajana.[1] Sodan lopussa hän oli mukana asekätkennässä ja pakeni vähäksi aikaa Ruotsiin, mutta palasi Suomeen keväällä 1945. Punainen Valpo vangitsi hänet elokuussa 1946, mutta hän vapautui kuukauden jatkuneiden kuulustelujen jälkeen.[2] Jäätyään pois palveluksesta Pajunen asettui asumaan Tornioon.[1]
Kenraali Aimo Pajunen oli Arvi Pajusen poika.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aarne Bremer, Ilmavoimien osallistuminen Suomen vapaussotaan 1918, Otava, Helsinki, 1934.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 16.2.1966, HS Aikakone. Viitattu 30.8.2018.
- ↑ Mirko Harjula: "Ryssänupseerit": Ensimmäisen maailmansodan Venäjän asevoimien suomalaistaustaiset upseerit 1914-1956, s. 447. Books on Demand 2013. Google Books
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 688 Runeberg.org.