Kaldean oraakkelit
| Kaldean oraakkelit | |
|---|---|
| Λόγια Χαλδαικά | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | tuntematon |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | opetusrunous |
| Julkaistu | 100-luku |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kaldean oraakkelit (m.kreik. Λόγια Χαλδαικά, Logia Khaldaika) on hellenistinen kreikankielinen kirjoitus, joka koostuu pääosin uskonnollisesta opetusrunosta tai runojen kokoelmasta. Kirjoitus on säilynyt 100-luvulta peräisin olevana katkelmallisena tekstinä. Kommentaari on saattanut olla alun perin koottu useista oraakkelilähteistä, ja sen uskottiin olevan peräisin Kaldeasta (Babyloniasta).
Kaldean oraakkelit vaikuttaa olevan synkretistinen kokoelma, joka yhdistelee kreikkalaisen filosofian (erityisesti platonismin) aineksia sellaisiin aineksiin, jotka ovat alkuperältään persialaisia tai babylonialaisia. Myöhemmät uusplatonilaiset filosofit, kuten Proklos ja Iamblikhos, pitivät kirjoituksia korkeassa arvossa. Nimitys ”Kaldean oraakkelit” esiintyy ensimmäisen kerran 400-luvulla. Kun kristilliset kirkkoisät tai muut myöhäisantiikin ajan kirjailijat viittaavat ”kaldealaisiin”, he puhuvat useimmiten juuri tästä perinteestä.
Kaldean oraakkelien kosmologia muistuttaa sisällöltään gnostilaisia opetuksia: ensimmäisestä transsendentaalisesta isähahmoisesta älystä, korkeimmasta jumalasta, saa alkunsa erilaisia emanaatioita. Kaikkeuden luo alempi demiurgi. Ensimmäisen älyn sisällä vaikuttava Hekateksi ymmärretty naispuolinen voima, joka vertautuu Sofiaan, toimii välittävänä maailmansieluna. Aineellinen maailma on kauimpana korkeimmasta jumalasta. Ihmisen sielun tulee karistaa ruumiinsa yltään ja valaistua. Sielu voidaan vapauttaa sen aineellisista kahleista ja sitä voidaan suojella jumalan ja kuolevaisten välisellä alueella vaikuttavilta demonisilta voimilta askeesin ja oikeiden rituaalien kautta.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hellenismissä oli kyse kreikkalaisten uskonnollisten ajatusten ja yhteiskunnallisten käytäntöjen yhteensulautumisesta ennen kaikkea persialais-babylonialaisten ja egyptiläisten kulttuurien kanssa, mukaan lukien näiden erilaiset mystiikka- ja viisausperinteet. Hellenistiset ajattellijat esittivät mytologisia ajatuksia, ulkomaisia oraakkelinlausumia ja kultteja filosofian muodossa. Mainituilta alueilta peräisin olevan ajattelun tai pelkästään niiden nimiin laitetun ajattelun katsottiin omaavan tietoa, joka periytyy kaikkein vanhimmista viisausperinteistä.
Egyptissä muinaisten uskonnollisten ajatusten ja filosofian synteesin muodostamispyrkimykset johtivat Hermes Trismegistoksen nimiin laittujen kirjoitusten (Hermetica, Corpus hermeticum) syntyyn. Kaldean oraakkelit oli rinnakkainen mutta pienimuotoisempi yritys esittää kaldealaista viisautta filosofian muodossa. ”Kaldea” oli termi, jota kreikkalaiset käyttivät Babyloniasta. Kyseessä oli kreikkalaisten tapa translitteroida assyrialainen nimi Kaldū, joka oli Babyloniasta kaakkoon sijainneen alueen nimi.
Nimitys ”oraakkeli” liitettiin kirjoituksiin todennäköisesti siksi, että sillä haluttiin korostaa niiden syvällistä ja mystistä luonnetta. Myöhemmät kreikkalaiset liittivät sibylloiden joukkoon ”Babylonialaisen” tai ”Persialaisen Sibyllan”, jota ”kaldealaisten” kuviteltiin pitävän yhtä korkeassa arvossa kuin kreikkalaiset pitivät Delfoin oraakkelia.
Tekstien todellinen alkuperä on hämärän peitossa. Jotkut ovat katsoneet, että Kaldean oraakkelit, sellaisina kuin ne ovat säilyneet, olisi laitettu Julianos Teurgin, Julianos Kaldealaisen pojan, nimiin. Tämä oli palvellut Marcus Aureliuksen armeijassa sodassa kvadeja vastaan. Julianos väitti pelastaneensa roomalaisen sotaleirin kuivuudelta aiheuttamalla sadekuuron.[2]
Ovat kirjoitukset sitten Julianoksen kirjoittamia tai käännöksiä vanhemmista kaldealaisista teksteistä, ne ovat joka tapauksessa hellenistisen synkretismin lopputulosta, erityisesti sellaisena kuin se vaikutti Aleksandriassa, tuon ajan kulttuurisessa sulatusuunissa. Niiden katsottiin ilmentävän ”kaldealaisen filosofian” keskeisimpiä piirteitä, ja niitä pidettiin suuressa arvossa koko myöhemmän antiikin ajan erityisesti uusplatonilaisten filosofien piirissä. Toisaalta esimerkiksi Augustinus esitti näkemyksiä niitä vastaan.
Kirjoitus laitettiin jossain vaiheessa, viimeistään renessanssiajalla, usein Zarathustran nimiin. Tämän alkuperä saattaa olla Georgios Gemistos Plethonilta. Muun muassa Marsilio Ficino piti Zarathustraa oraakkelien kirjoittajana.[3] Myöhemmin Kaldean oraakkeleita on hyödynnetty 1800-luvulla syntyneessä okkultistisessa perinteessä.
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tekstin tila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäinen teksti ei ole säilynyt yhtenäisenä. Se tunnetaan ainoastaan myöhempien uusplatonilaisten teoksissa olevien lainausten kautta.
Wilhelm Kroll julkaisi tekstistä laitoksen, jossa kaikki tunnetut katkelmat oli järjestetty aiheittain. Hänen laitoksensa on ollut pohjana suurimmalle osalle myöhemmästä tutkimuksesta. Laitos ei ole tarkoitettu alkuperäisen runon rekonstruktioksi.
Mikael Psellos kokosi runosta (ja siihen liittyvästä ”Assyrialaisista oraakkeleista”, jota ei tunneta muualta) yhteenvetoja. Säilyneitä katkelmia on yritetty järjestää myös näiden yhteenvetojen mukaisesti. Tällaiset rekonstruktiot ovat kuitenkin olleet lähinnä teosofisessa tai okkultistisessa käytössä, ei tutkimuskäytössä.
Metafysiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaldean oraakkelien metafyysisen kosmologian alkupisteenä on täydellisen transsendentti jumaluus, jota kutsutaan Isäksi. Hänen tykönään on Voima, luova prinsiippi, josta Järki vaikuttaa saavan alkunsa. Järjellä on kaksitahoinen tehtävä: tutkiskella Isän puhtaasti intellektuaalisen maailman Muotoja, ja muovata aineellinen maailma. Jälkimmäisen kykynsä osalta Järki on demiurgi.
Intellektuaalisen ja aineellisen todellisuuden välillä on este, jonka henkilöitymä on Hekate. Tämä erottaa kaksi ”tulta”, Isän puhtaasti intellektuaalisen tulen ja sen aineellisen tulen, josta kaikkeus oli luotu, ja välittää kaiken jumalallisen vaikutuksen alempaan maailmaan.
Hekatesta saa alkunsa maailmansielu, josta puolestaan emanoituu Luonto, kuunalisen maailman hallitsija.[4] Luonnosta syntyy Kohtalo, joka kykenee orjuuttamaan ihmissielun alemman osan. Ihmisen olemassaolon päämääränä on puhdistaa tämä alempi sielun osa kaikesta yhteydestä Luontoon ja Kohtaloon elämällä vaatimatonta ja mietiskelevää elämää. Pelastus saavutetaan nousemalla planetaarisia kehiä ylöspäin. Tämän tapahtuessa sielu heittää yltään alemman sielun eri piirteet, ja siitä tulee pohdasta järkeä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dillon, J. M.: The Middle Platonists. Ithaca: Cornell University Press, 1977.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The Chaldean Oracles Attributed to Zoroaster The Complete Online Library of Ancient Sources. Viitattu 25.8.2009.
- ↑ Dillon 1977, s. 392–393.
- ↑ Ockenström, Lauri: Hermeettisten Corpus hermeticumin ja Asclepiuksen vaikutus Marsilio Ficinon ihmiskeskeiseen ajatteluun 2007. Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto. Viitattu 26.8.2009.
- ↑ Dillon 1977, s. 394–395.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lewy, Hans: Chaldaean Oracles and Theurgy. Cairo: Inst. Franc̨ais d'Archéologie Orientale, 1956.
- Majercik, Ruth: The Chaldaean Oracles. Studies in Greek and Roman Religion, vol. 5.. Brill, Leiden, 1989. - kreikkalainen teksti, englanninkielinen johdanto, käännös ja kommentaari
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- De Oraculis Chaldaicis, Wilhelm Krollin laitos (latinaksi) (muinaiskreikaksi)
- The Chaldæan Oracles of Zoroaster, William Wynn Westcottin käännös, 1895. (englanniksi)
- The Chaldean Oracles (englanniksi) (latinaksi) (muinaiskreikaksi)
- The Chaldean Magi, According to Ancient Sources (englanniksi)
- Genest, Jeremiah: Chaldaean Oracles and Theurgy (englanniksi)
- Lankila, Tuomo: Ta theia synthemata: Jamblikhoksen ja Prokloksen teoria teurgisista tunnusmerkeistä
