Sofia (gnostilaisuus)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sofia (muinaiskreikaksi Σοφία 'viisaus') viittaa gnostilaisessa perinteessä Jumalan viimeiseen ja alimpaan emanaatioon. Useimmissa ellei kaikissa gnostilaisissa myyteissä, kuten klassisessa setiläisen gnostilaisuuden myytissä, Sofia sai aikaan epävakauden jumalallisessa Pleromassa eli Täyteydessä, mikä sai vuorostaan aikaan materiaalisen maailman luomisen. Myönteinen tai kielteinen asenne aineelliseen maailmaan riippuu näin ollen siitä, kuinka Sofian tekoihin suhtaudutaan.

Sofian lankeaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes kaikki gnostilaiset järjestelmät opettivat, että maailmankaikkeus sai alkunsa alkuperäisen, käsittämättömissä olevan Jumalan luona. Tähän Jumalaan viitataan muun muassa Bythoksena tai vanhempana, uusplatonilaisuuden Monadina ja muiden perinteiden ensimmäisenä aionina. Tästä alkuperäisestä ykseydestä emanoitui spontaanisti muita aioneita, mies- ja naispuolisia pareja alempia olentoja. Näistä alin pari olivat Sofia ja Kristus. Aionit muodostivat yhdessä Pleroman eli Jumalan Täyteyden, eikä niitä siksi voi nähdä erillisinä jumaluudesta vaan jumalallisen luonteen eri ominaisuuksien symbolisina abstraktioina.

Sofian pelko ja ahdistus elämän menettämisestä, aivan samoin kuin hän menetti Jumalan valon, aiheutti hämmennystä ja kaipausta palata sen puoleen. Tämän kaipauksen seurauksena materia (hyle) ja sielu (psykhe) tulivat vahingossa oleviksi neljän klassisen alkuaineen eli tulen, veden, maan ja ilman kautta. Tämän seurauksena syntyi vahingossa myös leijonapäinen käärme, demiurgi, joidenkin gnostilaisten lähteiden mukaan seurauksena siitä, että Sofia yritti emanoida yksinään ilman miehistä vastapuoltaan. Demiurgi oli tietämätön Sofiasta ja jatkoi luomalla fyysisen maailman jossa elämme. Sofia onnistui kuitenkin sekoittamaan osan henkisestä voimastaan (pneuma) demiurgin luomaan maailmaan.

Tämän jälkeen pelastaja, Kristus, palaa ja antaa Sofian nähdä valon uudestaan, tuoden hänelle hengellisen tiedon. Tämän jälkeen Kristus lähetettiin maahan ihmisen, Jeesuksen, muodossa antamaan ihmisille gnosis eli pelastava tieto, jonka avulla he kykenisivät pelastamaan itsensä fyysisestä maailmasta ja palaamaan hengelliseen maailmaan.

Valentinolaisessa myytissä Sofian kokemat kolme aistimusta ovat alkuna niitä vastaaville kolmelle ihmistyypille:

  • hyle-ihmiset tai somaatikot — sidotut materiaan, kaiken pahan alkuun ja juureen
  • psykhe-ihmiset eli psyykikot — sidotut sieluun ja osaksi pelastettu pahalta
  • pneuma-ihmiset eli pneumaatikot — jotka voivat palata Pleromaan, jos he saavuttavat gnosiksen ja kykenevät näkemään valon maailman. Gnostilaiset katsoivat kuuluvansa tähän ryhmään.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]