Sibylla (antiikin uskonnot)
Sibyllat (kreik. σίβυλλα) olivat muinaisessa Kreikassa ja Roomassa jumalallisen hurmoksen vallassa toimivia naisennustajia, oraakkeleita. Sibylloja on yleensä mainittu kymmenen, joiden oraakkelit sijaitsivat eri puolilla Välimeren maailmaa. Roomalainen kirjailija Varro mainitsee seuraavat sibyllat:[1]
- persialainen sibylla
- kimmerialainen sibylla (Amaltheia tai Herofile nimeltään)
- Vähän-Aasian Erythrain kaupungissa toiminut sibylla
- fryygialainen sibylla
- hellespontoslainen sibylla (Marpessoksesta)
- Delfoin sibylla
- libyalainen sibylla
- Cumaen sibylla
- Tiburin sibylla (Albunea tai Aniena nimeltään)
- kaldealainen sibylla
Kuuluisin ja kirjallisuudestakin tutuin on Cumaen sibylla. Hän tarjosi pyhiä kirjoja Rooman viimeiselle kuninkaalle Tarquinius Superbukselle. Superbus kuitenkin asennoitui tähän ivallisesti, jolloin sibylla sytytti osan kirjoista tuleen eikä suostunut sammuttamaan niitä ennen kuin kuningas suostui maksamaan pyydetyn hinnan. Taru kertoo, että silloin oli alkuperäisestä yhdeksästä kirjasta jäljellä vielä kolme. Näitä niin kutsuttuja Sibyllan kirjoja pidettiin Rooman Capitoliumilla Juppiterin temppelissä vuoteen 83 eaa., kunnes tulipalo tuhosi ne. Sibyllan oraakkelit puolestaan on myöhempi juutalais-kristillistä alkuperää olevien kirjoitusten kokoelma, joka ei liity Sibyllan kirjoihin.
Cumaen sibyllan sanotaan olleen tuhatvuotias, ja taru kertoo hänen johdattaneen sankari Aineiaan manalaan. Sibyllat on ikuistettu Vatikaanin Sikstiiniläiskappelin freskoihin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suuri symbolikirja
- Maailman myytit ja tarut
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Castrén, P. – Pietilä-Castrén, L.: Antiikin käsikirja, s.v. "sibyllat". 2000.
|
