Sikstuksen kappeli

Wikipedia

Kappelin kattomaalauksia

Paavi Julius II. Rafaelin maalaus

Sikstuksen kappelin Vatikaanissa rakennutti paavi Sixtus IV vuosina 1475-1483. Se on osa Vatikaanin palatsia, joka on katolisen kirkon päämiehen, paavin asuinsija.

[muokkaa] Kappelin historia

Kappeli on suorakulmion muotoinen, 40,93 metriä pitkä ja 13,42 metriä leveä. Sen mittasuhteet on otettu Raamatussa kuvatusta Jerusalemin temppelistä. Alkuperäinen arkkitehtoninen suunnitelma oli Baccio Pontellin, itse kappelin rakennustöitä ohjasi Giovannino de Dolci. Ensimmäinen messu kappelissa pidettiin 9. elokuuta, 1483. Kappelin pyhä sali oli tarkoitettu kardinaalien kokouksiin ja sitä käytetään tänäkin päivänä paavia valittaessa.

Vuosina 1481–1483 Sixtus tilasi kappeliin freskot sen ajan suurimmilta italialaisilta taidemaalareilta, muun muassa Botticellilta, Signorellilta, Peruginolta ja Ghirlandaiolta, joka oli Michelangelon ensimmäinen opettaja. He maalasivat sivuseinille sarjat Mooseksen ja Kristuksen elämästä ja niiden ylle, ikkunoiden väliin, kuvia merkittävistä paaveista. Paavi Leo X tilasi taidemaalari Rafaelin suunnittelemaan kappelin sivuseinille seinävaatteet, jotka esittivät kohtauksia evankeliumista ja apostolien töistä.

Paavi Julius II tilasi Michelangelolta kattoholvin maalauksen vuonna 1508, ja hän lopetti työn vuonna 1512. Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin paavi Paavali III tilasi häneltä alttarin yläpuolella olevan freskon Viimeinen Tuomio, jonka Michelangelo maalasi vuosina 1535-1541.

Kappeli restauroitiin vuosina 1981-1994, koska pöly ja noki olivat vuosisatojen mittaan lianneet maalaukset. Puhdistuksen jälkeen freskot saivat alkuperäisen väriloistonsa takaisin. Nykyään kappeliin on asennettu ilmastointilaite, joka suodattaa ulkoa tulevan epäpuhtaan ilman. Sikstuksen kappeli on yksi länsimaiden tunnetuimmista kirkkorakennuksista, lähes yksinomaan maalaustensa ansiosta.

[muokkaa] Freskot

Kattomaalaukset

Aatamin luominen

Viimeinen tuomio lähempää

Vaikka Michelangelo ei pitänytkään itseään taidemaalarina, vaan kuvanveistäjänä, hän antautui työlleen täysin voimin ja lopulta jopa laajensi paavin suunnittelemaa kuvaohjelmaa. Hänen ehdotuksensa käsitti yli 300 hahmoa ja oli alkuperäistä suunnitelmaa paljon mittavampi. Apostolien asemesta hän maalasi seitsemän profeettaa ja viisi sibyllaa istumassa kivipenkeillä lukemassa kirjoja tai kirjoittamassa näkyjään muistiin. Näiden rinnalla, katon keskiosassa, on kuvaus yhdeksästä Vanhan testamentin kertomuksesta.

Kappelin kuuluisimmat freskot ovat epäilemättä Michelangelon Luomiskertomus ja Viimeinen tuomio. Viisi katon keskellä olevista yhdeksästä maalauksesta kuvaa luomiskertomusta: Valon ja pimeän erotus, Auringon ja kuun luominen, Taivaan ja veden erotus ja kahdessa erillisessä kuvakentässä Aatamin ja Eevan luominen. Jumalan kuva esiintyy näissä freskoissa sellaisena kuin se on elänyt ihmisten mielissä sukupolvesta toiseen. Hänellä on vakaa katse, ryppyinen otsa ja tuulessa liehuva harmaa tukka ja parta. Lyhennetyn perspektiivin ansiosta hän näyttää joissain kuvissa tulevan taivaasta suoraan katsojaa kohti.

Tunnetuin ja vaikuttavin luomiskertomuksen kuvista on Aatamin luominen. Kukaan taiteilija ei aikaisemmin ollut pystynyt ilmaisemaan luomismysteeriota niin vaikuttavasti kuin Michelangelo, jonka freskossa Jumala antaa ihmiselle elämän koskettamalla tätä sormenpäällä. Aatami makaa maassa kauniina ja voimakkaana, ja Jumala lähestyy enkelien kannattamana, kääriytyneenä laajaan viittaan kuin purjehtien avaruudessa. Aatami näyttää heräävän syvästä unesta katsoen hartaana Jumalan isällisiä kasvoja. Hän jaksaa vaivoin nostaa kättään ja ojentaa etusormeaan. Käsien kosketus on kuvan sommittelun keskipiste ja siihen on keskitetty koko maalauksen jännitys ja energia. Tätä Michelangelon sommittelua pidetään yhtenä taidehistorian suurimmista saavutuksista ja se on eräs tunnetuimmista kuvataiteen teoksista.

Paratiisista karkotuksessa Michelangelo ilmaisi tapahtumien dramatiikan karun pelkistetyssä maisemassa. Aatamin ja Eevan vartalot ovat pelokkaasti kyyryssä ja heidän kasvoillaan on kärsivän vääristynyt ilme. Nainen ei ole tässä esitetty yksin syylliseksi vaan kummatkin näyttävät jakavan syyllisyytensä. Paratiisia esittävässä kuvassa Aatami ja Eeva ovat kehystetty heitä ympäröivään tilaan, mutta karkotuksen jälkeen he näyttävät joutuneen uhkaavan äärettömään ympäristöön.

Viimeinen tuomio on alttariseinällä oleva jättiläismäinen fresko, jossa on yli 390 ihmishahmoa. Michelangelo ei tehnyt kuvaan kehystä, joten teos on kuin osa kappelin seinien ulkopuolelle jatkuvaa laajaa kokonaisuutta. Jeesus on valtaistuimellaan pyhimysten keskellä ratkaisemassa elävien ja kuolleitten kohtalon. Maria on painautunut häntä vasten. Pelastetut nousevat alhaalta haudoistaan enkelten tukemina taivaaseen. Alhaalla oikealla näkyvät kadotukseen tuomitut matkalla manalaan, jossa heitä odottavat pelottavat paholaiset. Michelangelo oli tässä kuvauksessaan selvästi saanut vaikutteita Danten Jumalaisen näytelmän Helvetistä. Trenton kirkolliskokouksessa tehdyllä päätöksellä eräs Michelangelon oppilas määrättiin peittämään freskon hahmojen alastomuus. Onneksi tämä teki työnsä niin varovasti, ettei Michelangelon teos kärsinyt korvaamatonta vahinkoa.

Pelkästään fyysisenä suorituksena näiden jättiläismäisten freskojen maalaaminen kappelin kattoon ja seiniin, niiden yksityiskohtainen luonnosteleminen ja kattopintaan siirtäminen on käsittämätön työ. Michelangelon ideoiden runsaus ja näkemyksen suuruus ovat antaneet jälkipolville käsityksen hänen neroudestaan.