Kakapo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kakapo
Strigops habroptilus 1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1]
Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Papukaijat Psittacidae
Alaheimo: Psittacinae
Tribus: Strigopini
Suku: Strigops
Laji: habroptila
Kaksiosainen nimi
Strigops habroptila
(Gray, 1845)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kakapo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kakapo Commonsissa

Kakapo eli pöllöpapukaija (Strigops habroptila) on Uudessa-Seelannissa tavattava äärimmäisen uhanalainen papukaijalaji. Papukaijoista se on painavin ja ainoa lentokyvytön laji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kakapo kasvaa yli 60 cm pitkäksi. Sen väritys selkäpuolelta on tummanvihreä ja vatsapuolelta vaaleanruskea. Pyrstö on joko tummanvihreä tai tummanruskea. Kakapo painaa yhdestä neljään kilogrammaa ja voi elää ainakin 90-vuotiaaksi.[2]

Kakapo (John Gerrard Keulemansin maalaus)

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Uudessa-Seelannissa ei ollut nisäkkäitä ennen eurooppalaisten tuloa, elivät kakapot hyvin samalla tavalla kuin jänikset. Kakapot ovat yöaktiivisia lintuja. Päivällä ne lepäävät puiden alla tai koloissa, mutta yöllä ne kulkevat myös reviirinsä ulkopuolella. Kakapot eivät osaa lentää, mutta ovat erityisen taitavia kiipeilijöitä. Ne kipuavat vaivattomasti puun ylimmällekin oksalle, josta ne hyppäävät maahan samalla siipiään räpytellen. Maassa ne liikkuvat hämmästyttävän nopeasti juoksemalla ja välillä ilmassa liitäen.

Kakapon lempiruokaa ovat verenpisaran (Fuchsia excorticata) hedelmät

Kakapot syövät kasvien versoja, siemeniä, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, silmuja, juuria, sammalta, sieniä ja puun kuorien alla eläviä toukkia, joita ne helposti kaivavat ulos kätevänmuotoisen nokkansa avulla. Kaikkein mieluiten ne syövät kotukutukun eli erään verenpisaran (Fuchsia excorticata) hedelmiä. Kakapon ateriointijäljet ovat lajille tyypillisiä: ne pureskelevat lehtiä juoden vain mehun ja jättävät oksille roikkumaan kuitupitoisia vettyneitä palloja, jotka auringossa kuivuvat valkoisiksi.

Esiintyminen ja kannan elvyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kakapoa on alun perin tavattu laajalla alueella Uuden-Seelannin pääsaarilla. Ihmisten mukana saarille levinneiden nisäkäspetojen myötä laji hävisi lähes sukupuuttoon. Kakapokannan romahdettua ihmiset aloittivat operaation kannan elvyttämiseksi. Ongelmaksi kuitenkin osoittautui, että vuoden 1970 jälkeen kakaponaaraita ei näkynyt missään. Ne olivat hävinneet. Juuri, kuin toivosta oltiin luopumassa, löydettiin uusi kakapoyhdyskunta Stewart Islandilta ja linnut siirrettiin turvaan kahdelle pienelle saarelle, Codfish (Whenua Hou) ja Anchor, jotka oli tyhjennetty pedoista.[3] Niitä oli silloin jäljellä vain 61 yksilöä. Vuonna 2008 maailmassa oli jäljellä noin 12 tervettä ja lisääntymiskelpoista naaraskakapoa.[4]

Kakapokannan kehittyminen vuodesta 1986

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääninäyte

Kakapouroksen ääntelyä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Kakapo on ainoa papukaijalaji, jolla on ryhmäsoidin. Koiraat kerääntyvät öisin tietylle paikalle ja kuopivat maahan keilamaisia kuoppia, johon ne asettuvat ja alkavat huudella mahdollisimman kovaa, äänellä, joka kaikuu laaksossa herättäen naaraiden huomion. Kakapon ääni muistuttaa erehdyttävästi sian röhkinää.lähde? Koiraiden yöllinen huhuilu voi kuulua jopa kahdeksan kilometrin päähän. Kakapo on saanut maininnan maailman äänekkäimpänä lintuna.lähde? Naaraskakapon huomattua uroksen aloittaa uroskakapo soidinmenon pumppaamalla itsensä täyteen ilmaa näyttääkseen mahdollisimman isolta.

Kakapo pesii maassa, jossa munat ovat vaarassa joutua esimerkiksi rottien saaliiksi. Pesä on kallionhalkeamassa tai puun juurien välisessä onkalossa. Se on halkaisijaltaan noin 60 cm ja korkeudeltaan noin 30 cm oleva maakasa, jonka pesäkuppi on vuorattu puun lastuilla ja höyhenillä. Naaras munii yhden tai kaksi, harvoin kolme munaa. Muninnassa on päivien taukoja, joten poikaset pesässä voivat olla hyvin eri-ikäisiä. Haudonta-aika on noin kuukausi. Ilmeisesti vain naaras hautoo ja hoitaa poikasia. Naaras on sukukypsä vasta yhdeksän tai kymmenen vuoden ikäisenä. Pesintää ei tapahdu vuosittain, vaan laji on riippuvainen eräiden kasvien, etenkin rimun (Dacrydium cupressinum) siementuotosta, joka tapahtuu 2-5 vuoden välein.[5][6]

Rimu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Strigops habroptila IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 22.9.2013. (englanniksi)
  2. http://www.iucnredlist.org/apps/redlist/details/142526/0 IUCN (englanniksi)
  3. A Plan for the Future
  4. Kakapo chicks relocate to maximise survival
  5. Arkive (englanniksi)
  6. Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.