Verenpisarat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kasvisukua. Verenpisara on myös yhtye.
Verenpisarat
Siroverenpisara (Fuchsia magellanica)
Siroverenpisara (Fuchsia magellanica)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Horsmakasvit Onagraceae
Suku: Verenpisarat Fuchsia
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Verenpisarat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Verenpisarat Commonsissa

Verenpisarat (Fuchsia) on horsmakasvien suku, jonka monia lajeja kasvatetaan koristekasveina. Sukuun kuuluu ainakin sata lajia,[1] ja lisäksi on jalostettu useita lajikkeita. Useimmat lajit ovat kotoisin Etelä-Amerikasta, mutta lajeja on myös Meksikossa, yksi Tahitilla ja neljä Uudessa-Seelannissa.[2]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verenpisarat ovat pensaita tai puita, jotka pudottavat lehtensä talveksi viileässä ilmastossa mutta kasvavat ikivihreinä lämpimämmillä alueilla. Niillä on tyypillinen, erikoisen muotoinen kukka, jossa terälehdet muodostavat alaspäin suuntautuvan torven ja sen kantaan kiinnittyneen kruunun.[3] Suurimmat verenpisarat ovat 12–15 metriä korkeita puita.[4]

Usein luullaan, että oranssinväriset verenpisaran kukat on jalostettu nykyaikana, mutta Lye's Unique -lajikkeen lohenpunaiset kukat ovat vuodelta 1886. Kestävä pensaslajike Charming-lajike on vuodelta 1877. [5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa verenpisaroita kasvatettiin ensimmäisen kerran 1780-luvulla. Useita 1800-luvulla jalostettuja lajikkeita viljellään edelleenkin. Vuodelta 1872 tunnetaan Bland's New Striped ja vuodelta 1880 Claire de Lune.[5]

Verenpisara ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verenpisaran hedelmät ovat meheviä, ja yhtä lajia kasvatetaan lähinnä marjojensa takia.[6] Koristekasveina kasvatettavat verenpisarat ovat kookkaita, noin 50 cm korkeita kasveja. Ne kasvavat pensaan muodossa, ja niiden kukat ovat melko isot, fuksianpunaiset. Uudessa-Seelannissa elävät, hyvin harvinaiset kakapo-papukaijat käyttävät verenpisaran hedelmiä ravinnokseen.

Verenpisarat huonekasveina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisätiloihin kannattaa valita pienikasvuisia lajikkeita. Esimerkiksi lajike 'Ballet Girl' kasvaa vain 30-47 cm:n korkuiseksi, ja sillä on suuret, kerrannaiset, kirsikanpunaiset ja valkoiset kukat. Rentovartiset muodot, kuten lajike 'Marinka', sopivat mainiosti kukkapylvään päälle. Ne tulevat noin 30 cm:n korkuisiksi ja jopa 60 cm:n levyisiksi. Multa pidetään kosteana. Keväästä syksyyn kasvia lannoitetaan kerran viikossa miedolla nestemäisellä, kukkiville kasveille sopivalla lannoitteella. Keväällä voi ottaa puutumattomia pistokkaita ja myöhäiskesällä puolipuutuneita pistokkaita, jotka juurrutetaan kylvömullassa.

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stephanie Donaldson: Kaunis ruukkupuutarha, Viherpiha, Gummerus 2002, ISBN 951-20-6062-0

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. National collection (lajiluettelo)
  2. Fuchsia The Cultivation of New Zealand Trees and Shrubs
  3. Fuchsia Photos
  4. Fuchsia excorticata Kenneth i Stockholm
  5. a b Stephanie Donaldson s. 86
  6. Country fam and Garden
  7. a b c Räty, E. & Alanko, P.: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.