Verenpisarat
| Verenpisarat | |
|---|---|
 Siroverenpisara (Fuchsia magellanica) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Myrtales |
| Heimo: | Horsmakasvit Onagraceae |
| Suku: |
Verenpisarat Fuchsia L. |
| Katso myös | |
Verenpisarat (Fuchsia) on horsmakasvien suku, jonka monia lajeja kasvatetaan koristekasveina. Sukuun kuuluu ainakin sata lajia,[1] ja lisäksi on jalostettu useita lajikkeita. Useimmat lajit ovat kotoisin Etelä-Amerikasta, mutta lajeja on myös Meksikossa, yksi Tahitilla ja neljä Uudessa-Seelannissa.[2]
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Verenpisarat ovat pensaita tai puita, jotka pudottavat lehtensä talveksi viileässä ilmastossa mutta kasvavat ikivihreinä lämpimämmillä alueilla. Kukan terälehdet muodostavat alaspäin suuntautuvan torven ja sen kantaan kiinnittyneen kruunun.[3] Suurimmat verenpisarat ovat 12–15 metriä korkeita puita.[4]
Lye’s Unique -lajikkeen lohenpunaiset kukat ovat vuodelta 1886. Kestävä pensaslajike Charming on vuodelta 1877. [5]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopassa verenpisaroita kasvatettiin ensimmäisen kerran 1780-luvulla. Useita 1800-luvulla jalostettuja lajikkeita viljellään edelleenkin. Vuodelta 1872 tunnetaan ’Bland’s New Striped’ ja vuodelta 1880 ’Claire de Lune’.[5]
Verenpisara ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Verenpisaran hedelmät ovat meheviä, ja yhtä lajia kasvatetaan lähinnä marjojensa takia.[6] Koristekasveina kasvatettavat verenpisarat ovat kookkaita, noin 50 cm korkeita kasveja. Ne kasvavat pensaan muodossa, ja niiden kukat ovat melko isot, fuksianpunaiset. Uudessa-Seelannissa elävät, hyvin harvinaiset kakapo-papukaijat käyttävät verenpisaran hedelmiä ravinnokseen.
Verenpisarat huonekasveina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisätiloihin kannattaa valita pienikasvuisia lajikkeita. Esimerkiksi lajike ’Ballet Girl’ kasvaa vain 30-47 cm:n korkuiseksi, ja sillä on suuret, kerrannaiset, kirsikanpunaiset ja valkoiset kukat. Rentovartiset muodot, kuten lajike ’Marinka’, sopivat mainiosti kukkapylvään päälle. Ne tulevat noin 30 cm:n korkuisiksi ja jopa 60 cm:n levyisiksi. Multa pidetään kosteana. Keväästä syksyyn kasvia lannoitetaan kerran viikossa miedolla nestemäisellä, kukkiville kasveille sopivalla lannoitteella. Keväällä voi ottaa puutumattomia pistokkaita ja myöhäiskesällä puolipuutuneita pistokkaita, jotka juurrutetaan kylvömullassa.
Verenpisaralajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- puuverenpisara (Fuchsia arborescens)
- bolivianverenpisara (Fuchsia boliviana)
- helakkaverenpisara (Fuchsia coccinea)
- tuliverenpisara (Fuchsia fulgens)
- siroverenpisara (Fuchsia magellanica)
- kääpiöverenpisara (Fuchsia procumbens) [7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stephanie Donaldson: Kaunis ruukkupuutarha, Viherpiha, Gummerus 2002, ISBN 951-20-6062-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ National collection (lajiluettelo)
- ↑ Fuchsia (Arkistoitu – Internet Archive) The Cultivation of New Zealand Trees and Shrubs
- ↑ Fuchsia Photos
- ↑ Fuchsia excorticata (Arkistoitu – Internet Archive) Kenneth i Stockholm
- ↑ a b Stephanie Donaldson s. 86
- ↑ Country fam and Garden
- ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Fuchsia (suomenkielisten nimien lähde.)