James Irwin
| James Benson Irwin | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. maaliskuuta 1930 Pittsburgh, Pennsylvania |
| Kuollut | 8. elokuuta 1991 (61 vuotta) Glenwood Springs, Colorado |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Ammatti | koelentäjä |
| Ura | |
| Tyyppi | astronautti |
| Sotilasarvo | eversti, USAF |
| Aika avaruudessa | 12d 07h 12m |
| Lennot | |
 |
Apollo 15 |
James Benson Irwin (17. maaliskuuta 1930 – 8. elokuuta 1991) oli yhdysvaltalainen astronautti ja insinööri. Hänellä oli skotlantilais-irlantilaiset sukujuuret. Irwin toimi Apollo 15:n kuumoduulin pilottina neljännellä miehitetyllä Kuuhun laskeutuneella avaruuslennolla; hän käveli kahdeksantena ihmisenä kuussa.[1]
Irwin valmistui East High Schoolista Salt Lake Cityssä, Utahissa vuonna 1947. Hän suoritti Bachelor of Science tutkinnon Yhdysvaltain laivastoakatemiassa vuonna 1951 ja Master of Science tutkinnon lento- ja mittaustekniikassa Michiganin yliopistossa 1957.
Hän sai lentokoulutuksen Hondon ja Reesen ilmavoimien tukikohdissa Texasissa. Hän valmistui Yhdysvaltain ilmavoimien koelentokoulusta vuonna 1961 ja ilmavoimien Aerospace Research Pilot Schoolista 1963.
Kymmenen vuotta ennen Apollo-lentoaan Irwinin lentokone syöksyi maahan tavanomaisella harjoituslennolla: Irwinin koulutettavana oleva ohjaajaoppilas syöksi koneen maahan. Kumpikin säilyi hengissä, mutta Irwin sai murtumia, kärsi muistihäiriöistä ja lähes menetti toisen jalkansa.
Ura NASAssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Astronauttivalinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
James Irwin valittiin huhtikuussa 1966 NASAn 19 hengen astronauttiryhmään. Hän oli myös Apollo 10:n tukiryhmässä, ensimmäisen lennon joka kuljetti kaiken tarvittavan laitteiston Kuun kiertoradalle ja "kuivaharjoitteli" ensimmäistä Kuuhun laskeutumista. Hän toimi myös toisen Kuuhun laskeutuneen Apollo-lennon Apollo 12:n varamiehistössä kuumoduulin pilottina.
Apollo 15[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
26. heinäkuuta – 7. elokuuta 1971 toimiessaan Apollo 15:n kuumoduulin pilottina (LMP) Irwin vietti 295 tuntia 11 minuuttia avaruudessa. Hänen avaruuskävelynsä (EVA) Kuun pinnalla kesti yhteensä 18 tuntia 30 minuuttia tehtäväajasta (lisäksi käytettiin 33 minuuttia seisten paikallaan kuumoduulin telakointiluukussa ympäristöä tarkkaillen ja valokuvia ottaen).[2]
Irwinin ja David Scottin kuulento painottui edeltäviä lentoja enemmän tieteeseen, mikä merkitsi sitä että he olivat ennen lentoa osallistuneen geologian intensiivikoulutukseen täyttääkseen "J-tyypin lennon" (J-Mission) vaatimukset.[1] Tämän ylimääräisen koulutuksen katsotaan tehneen mahdolliseksi Apollo-lentojen yhden tärkeimmistä löydöistä, Genesis-kiven.[2]
Apollo 15 laskeutui Kuussa Hadleyn rilliin, vuoristaan ja laaksoistaan tunnetulle alueelle.[1] J-tyypin lento tarkoitti sitä, että he olisivat Kuussa pidempään kuin aikaisemmat lennot, jotta kolme avaruuskävelyä voitaisiin suorittaa. Irwin oli ensimmäinen kuuauton matkustaja, sillä hän ei ollut sen ohjaaja. Kuuauto vietiin Kuun pinnalle kuumoduuli (LM) Falconin laskeutumisvaiheen sisällä.[1] Scott ja Irwin viettivät kuussa lähes kolme vuorokautta; 66 tuntia 54 minuuttia.[1]
Christie's huutokauppasi Irwinin kuuhun jätetystä selkärepustaan leikkaamansa palan vuonna 2001 310 500 dollarilla.[3]
Terveysongelmia Apollo 15 lennolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuusta nousun lähdön ja kuumoduuli Falconin ja huolto/komentomoduuli Endeavourin telakoitumisen jälkeen Irwin ja Scott olivat kiireisiä siirtäessää muun muassa kuukiviä komentomoduuliin ja valmistellessa kuumoduulin lopullista irrotusta komentomoduulista. Tämän kiireisen ajanjakson aikana ilmaantuivat ensimmäiset sydänoireet.[4]
Sekä Scott että Irwin olivat työskennelleet 23 tuntia ilman unta, minkä aikana he suorittivat viimeisen kuukävelyn, nousivat Kuusta, telakoituivat komentomoduulin kanssa ja kohtasivat ongelmia, jotka hidastivat kuumoduulin irrottamista komentomoduulista.[5] Astronauttien elintoimintoja tarkkailtiin maassa telemetriatietojen välityksellä ja lääkärit huomasivat Irwinin sydämessä rytmihäiriön ("engl. bigeminy") (ehkä kaliuminpuutoksen takia).[5][6] Tri. Charles Berry ilmoitti Christopher Kraftille, miehitettyjen avaruuslentojen (MSC) apulaisjohtajalle: "Se on vakavaa. Jos hän olisi maan pinnalla olisin sijoittanut hänet teho-osastolle sydäninfarktipotilaana."[6] Endeavourin sisätiloissa hengitettiin 100 % happea (avaruudessa ollessa), joten Dr. Charles Berry päätti, ettei Irwin ollut suuressa vaarassa.[6] "... Itse asiassa...hän on tehohoidossa. Hän nauttii puhdasta happea, hänen tilaansa valvotaan koko ajan, ja mikä parasta, hän on painottomuudessa. Minkä tahansa rasituksen alaisena hänen sydämensä onkaan, emme voisi toimia paremmin kuin pitää häntä painottomuudessa"[6]
Komentomoduulin maata sivuavalle radalle (Trans Earth Injection, TEI) viedyn rakettimoottoripolttovaiheen jälkeen Irwinillä ei ollut juuri muuta tekemistä kuin avustaa komentoaluksen pilotin Alfred Wordenin avaruuskävelyä pukemalla painepuvun ja tarkkailemalla Wordenia. Irwinillä oli aikaa levätä ja hän ilmeisesti toipuikin lennon loppuosan aikana.[4] Lääkärit tarkkailivat Irwinin EKG:tä laskuun asti, mutta hänen sydänkäyränsä oli normaali.[6] Tapahtuneesta ei ilmeisesti keskustelu lennon jälkipuinnissa, eivätkä oireet toistuneet maassa. Muutaman kuukauden päästä Irwin sai sydänkohtauksen.[6]
Postimerkkiskandaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Apollo 15:n palattua maahan saatiin selville, että miehistö oli ottanut mukaansa Kuuhun, ilman lupaa, 398 ensipäiväkuorta, joista 100 oli myyty saksalaiselle postimerkkienvälittäjälle Hermann Siegerille. Myyntituloilla oli tarkoitus perustaa rahasto Apollo 15:n miehistön jäsenten lapsille. Vaikka heidän toimintansa ei ollut mitenkään laitonta (matkamuistojen ottamille lennoille ei ollut laitonta), ja vaikka NASA oli ummistanut silmänsä samanlaisilta tapauksilta aikaisemmilla lennoilla, NASAn hallinto päätti tehdä Scottista ja hänen miehistöstään varoittavan esimerkin eikä kukaan heistä lentänyt enää myöhemmin avaruudessa.
Ura NASAn jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Astronauttiuransa lisäksi Irwin tunnetaan luultavasti parhaiten työstään kristittynä. Hän jätti NASAn ja jäi eläkkeelle ilmavoimista everstinä vuonna 1972 ja perusti High Flight -nimisen kristityn liikkeen. Hän puhui usein siitä, miten hänen kokemuksensa avaruudessa oli tehnyt Jumalan läsnäolon hänelle todellisemmaksi kuin aikaisemmin.
Vuodesta 1973 lähtien Irwin johti useita retkikuntia Ararat-vuorelle Turkkiin etsimään Nooan arkkia. Retkikunnat eivät löytäneet merkkejä arkista. Vuonna 1982 hän loukkaantui vuorelta alastulon aikana ja luutnantti Orhan Baserin ja hänen kommandonsa täytyi saattaa Irwin hevosen selässä vuorelta lähimpään sairaalaan. Baser määrättiin suojelemaan ja johtamaan retkikuntaa kyseisellä matkalla.
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irwin sai vakavan sydänkohtauksen kotinsa lähellä Colorado Springsissä, Coloradossa. Hän kuoli 8. elokuuta 1991 seuraavan sydänkohtauksen aikana Glenwood Springsissä, Coloradossa. Häntä jäivät kaipaamaan puoliso Mary Ellen ja heidän viisi lastaan. Irwin kuoli ensimmäisenä kahdestatoista Kuussa kävelleestä astronautista, muut tähän mennessä kuolleet kuukävelijät ovat Apollo 14:n komentaja Alan Shepard, joka kuoli leukemiaan vuonna 1998, Apollo 12:n komentaja Charles Conrad, joka kuoli moottoripyöräonnettomuudessa Kaliforniassa vuonna 1999 ja Apollo 11:n komentaja Neil Armstrong, joka kuoli leikkauksessa 2012.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- To Rule the Night: The Discovery Voyage of Astronaut Jim Irwin (William A. Emerson, Jr:n kanssa, 1973)
- More Than Earthlings (1983)
- More Than an Ark on Ararat: Spiritual Lessons Learned While Searching for Noah's Ark (Monte Ungerin kanssa, 1985)
- Destination: Moon (1989)
- Flight Of The Falcon: The Thrilling Adventures Of Colonel Jim Irwin (1991)
Vuoden 1998 minisarjassa Avaruuden sankarit Irwiniä esitti näyttelijä Gareth Williams.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Reynolds, David West (2002). Apollo: the epic journey to the moon. TEHABI BOOKS, 166–189. ISBN 0-15-100964-3.
- ↑ a b Mountains of the Moon (HTML) Apollo 15 Lunar Surface Journal. 14.9.2006. NASA. Viitattu 15.2.2007.
- ↑ Antiques Roadshow Insider, V.7, No.2, February 2007, p.11
- ↑ a b Chaikin, Andrew (1994/1998). A Man on the Moon. Toronto: Penguin Books. ISBN 0-14-027201-1.
- ↑ a b Apollo 15 Flight Summary (HTML) Apollo Flight Journal. 28.5.2004. NASA. Arkistoitu 24.3.2007. Viitattu 15.2.2007.
- ↑ a b c d e f Kraft, Chris; James L. Schefter (March 2001). Flight: My life in Mission Control. New York: Penguin Group, 342–343. ISBN 0-525-94571-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
