Isohirvenjuuri
| Isohirvenjuuri | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Inula helenium L.[1] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Isohirvenjuuren (Inula helenium) on monivuotinen asterikasveihin kuuluva mauste- ja rohdoskasvi. Se voi kasvaa kaksi metriä korkeaksi. Lehdet ovat epäsäännöllisen sahalaitaiset. Kukat kasvavat yksitellen tai luutamaisissa kukinnoissa. Niissä on oranssi keskusta ja keltaiset, kapeat terälehdet.[2]
Isohirvenjuurta on käytetty vanhoista ajoista asti mausteena, mutta ei olla aivan varmoja, mitä osaa kasvista on käytetty mausteena. Makeisteollisuus käyttää isohirvenjuurta aromiaineena, koska siinä on banaanin kaltainen tuoksu. Vanhoista ajoista asti sitä on käytetty erityisesti yskään, mutta myös vatsavaivoihin. Platina väittää sen vahvistavan hampaita ja ajavan vatsaloiset tiehensä. Hirvenjuuressa on suvun mukaan nimettyä inuliini-nimistä sokeriyhdistettä, jota on myös maa-artisokassa ja mustajuuressa. Tämä ei tavallisen sokerin tapaan hajoa lainkaan ruuansulatuksessa vaan alkaa käydä paksusuolessa, mistä seurauksena on ilmavaivoja.
Isohirvenjuurta muistuttavia Suomessa luonnonvaraisia lajeja ovat rantahirvenjuuri (Inula salicina) ja vanukehirvenjuuri (Inula britannica) sekä koristekasvina viljeltävät jättihirvenjuuri (Inula magnifica), terttuhirvenjuuri (Inula racemosa) ja auringontähti (Telekia speciosa).
[muokkaa] Lähteet
- ↑ ITIS
- ↑ Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 2.6.2009. (ruotsiksi)
Sivulta puuttuu