Islamin uskonkappaleet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Islamin uskonkappaleita on kuusi ja niitä ovat usko yhteen kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Jumalan enkeleihin, ilmestyksiin sekä profeettoihin, ylösnousemukseen ja tuomioon sekä kohtaloon. Näihin voidaan viitata termillä īmān (arab. إيمان‎), "usko".

Jumala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin näkemys Jumalasta on äärimmäisen monoteistinen. Jumalan ykseyteen viitataan sanalla tawḥīd (arab. توحيد‎). Koraanin suurassa 112 Jumalaa kuvataan seuraavanlaisesti: "Sano: Hän, Jumala, on yksi, Jumala, Ikuinen. Ei Hän ole siittänyt eikä syntynyt, eikä Hänellä ole vertaista."[1] Islam torjuu kristinuskon kolminaisuusopin ja Jeesuksen jumalallisuuden; kolminaisuusoppia verrataan polyteismiin, mutta Jeesusta kunnioitetaan profeettana. Jumala on ihmisten käsityskyvyn ulottumattomissa ja muslimien ei odoteta visualisoivan Jumalaa, jota kuvaillaan ja johon viitataan nimillä ja ominaisuuksilla, joista yleisimmät ovat ar-raḥmān (arab. الرحمن‎), erittäin armelias, ja ar-raḥīm (arab. الرحيم‎), jatkuvasti armollinen.

Islamin mukaan olemassaolon tarkoitus on Jumalan palvominen. Hänet nähdään Jumalana, joka on "häntä lähempänä kuin hänen kaulasuonensa"[2] ja joka vastaa aina, kun ihminen on avun tarpeessa tai ahdingossa.[3] Islamissa ei ole välikäsiä, kuten papistoa, Jumalan ja luomakunnan välillä.

Allāh (arab. الله‎) on termi, jolla ei ole kieliopillista monikkoa tai sukua ja jolla viitataan yhteen Jumalaan. Termin osaa 'ilāh (arab. إله‎) käytetään yleisesti jumaluudesta tai jumalasta. Muut kuin arabimuslimit voivat käyttää Allahista eri nimiä, kuten "Tanrı" turkiksi ja "Khodā" persiaksi - ja Jumala suomeksi.

Enkelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usko enkeleihin on keskeinen osa islamia. Arabiankielinen sana enkelille, malāk (arab. ملاك‎), tarkoittaa "sanansaattajaa" niin kuin vastinkappaleensa hepreassa (malakh, hepreaksi ‏מלאך‎) ja kreikassa (angelos, m. kreik. άγγελος). Koraanin mukaan enkeleillä ei ole vapaata tahtoa ja ne palvovat Jumalaa totellen Häntä kaikessa.[4] Enkelien tehtäviin kuuluu kertoa Jumalan ilmestyksistä, ylistää Jumalaa, tallentaa ihmisten teot ja ottaa ihmisen sielu kuolemanhetkellä. Niiden ajatellaan myös sovittelevan ihmisten puolesta. Koraani kuvaa enkeleitä "siivekkäiksi lähettiläikseen ja antanut heille kaksi, kolme tai neljä paria. Hän luo kaikkea niin paljon kuin tahtoo, (...)".[5]

Ilmestykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin mukaan islamin pyhät kirjat ovat Jumalan profeetoille sanelemia ilmestyksiä. Aikaisemmin ilmestyneiden pyhien kirjojen, Toora (Tawrāt, arab. توراة‎) ja Evankeliumi (Injīl arab. إنجيل‎), alkuperäiset viestit ovat islamin mukaan muuttuneet, joko tulkinnaltaan, sisällöltään tai molemmilta. Koraani (kirjaimellisesti "luenta" tai "lausunta") on islamin mukaan viimeinen ilmestys ja kirjain kirjaimelta Jumalan sanaa. Koraanin jakeet ilmestyivät profeetta Muhammadille enkeli Gabrielin kautta vuodesta 610 alkaen Muhammadin kuolemaan, 8.6.633, saakka. Muhammadin seuralaiset kirjoittivat jakeet ylös profeetan ollessa vielä elossa vaikka ensisijaisesti jakeita välitettiin suullisesti. Abu Bakrin aikana Koraani koottiin yhteen ja standardisoitiin Uthmanin aikana.

Koraani on jaettu 114 suuraan eli kappaleeseen, jotka koostuvat 6 236 jakeesta. Kronologisesti ensimmäiset suurat, jotka ilmestyivät Mekassa, koskevat lähinnä eettisiä ja hengellisiä aiheita. Myöhemmin ilmestyneet medinalaiset suurat kertovat muslimiyhteisölle relevanteista sosiaalisista ja moraalisista aiheista. Koraani perustuu enemmän moraaliseen kuin lailliseen ohjeistukseen ja sitä pidetään "islamilaisten periaatteiden ja arvojen lähdekirjana".[6] Muslimijuristit konsultoivat ḥadītheja eli ylöskirjoitettuja kertomuksia profeetta Muhammadin elämästä täydentääkseen Koraanin viestiä ja Koraanin tulkinnan avuksi. Koraanisen kommentaarin tiede ja selitys tunnetaan termillä tafsīr (arab. تفسير‎).

Kun muslimit puhuvat Koraanista abstraktissa mielessä, he yleensä tarkoittavat arabiankielistä lausuntaa painetun ja käännetyn teoksen asemesta. Islamin mukaan Koraani on täydellinen vain sellaisena kuin se on ilmestynyt alkuperäisellä kielellään arabiaksi. Käännökset ovat vajaita, koska kielet ovat erilaisia, kääntäjät erehtyväisiä ja alkuperäisen tyylin säilyttäminen on mahdotonta. Täten käännöksiä pidetään vain Koraanin selityksinä tai "selityksinä sen tarkoituksesta", ei itse Koraanina.

Profeetat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin profeetat ovat ihmisiä, jotka Jumala on valinnut lähettiläikseen. Koraanin mukaan Abrahamin ja Marian isän Imraanin jälkeläiset valittiin välittämään "Jumalan tahtoa" kansoille. Islamin profeetat ovat ihmisiä, eivät jumalallisia vaikka tekivät ihmeitä todistaakseen väitteensä. Islamilainen teologia sanoo, että kaikki Jumalan lähettiläät saarnasivat viestiä islamista eli alistumisesta Jumalan tahdolle. Koraani mainitsee useiden islamin profeettojen nimet, muun muassa Aatamin, Nooan, Abrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen. Jumala lähetti Muhammadin, profeettojen sinetin, välittämään jumalallisen viestin koko maailmalle (tehdäkseen yhteenvedon ja viimeistelläkseen Jumalan sanan). Normatiivista esimerkkiä Muhammadin elämästä kutsutaan sunnaksi (kirjaimellisesti "kuljettu tie"). Tämä esimerkki on kirjattu ylös perinteisiin, hadiitheihin], jotka sisältävät Muhammadin sanoja, tekoja ja henkilökohtaisia ominaisuuksia. Klassinen muslimijuristi al-Šāfi'ī korosti sunnan tärkeyttä islamilaisessa laissa ja muslimeja kannustetaan jäljittelemään Muhammadin tekoja jokapäiväisessä elämässään. Sunna nähdään elintärkeänä tekijänä Koraanin tulkinnalle. Kuutta 900-luvulla koottua hadiithkokoelmaa pidetään etenkin islamin suurimman ryhmän, sunnien eli ortodoksimuslimien, auktoriteettina. Toisella suurella ryhmällä, shiioilla, on omat hadiithit, jotka on koottu kanonisiin kokoelmiin.

Ylösnousemus ja tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usko "ylösnousemuksen päivään", qiyāma (arab. قيامة‎) (tunnetaan myös nimellä yawm al-dīn (arab. يوم الدين‎), "tuomiopäivä" ja as-sā'a (arab. الساعة‎), "viimeinen tunti"), on islamissa erittäin tärkeä. Qiyāman ajoitus on vain Jumalan tiedossa. Koettelemuksia ja vaikeuksia ennen tuomiopäivää ja sen aikana kuvaillaan Koraanissa ja hadiitheissa sekä oppineiden kommentaareissa. Koraani korostaa ruumiin ylösnousemusta, mikä eroaa islamia edeltävän aikakauden kuolemakäsityksestä.

Koraani luettelee useita syntejä, jotka tuomitsevat henkilön helvettiin, kuten epäusko, korko ja epärehellisyys. Taivas on ilon ja onnen paikka, jonka ominaisuuksia ja fyysisiä puolia Koraani kuvailee.

Kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisen käsityksen mukaan Jumala on tietää ja hallitsee kohtaloa täydellisesti. Tätä selitetään Koraanin jakeissa kuten "Sano: 'Meitä kohtaa vain se, mitä Jumala on meille säätänyt. Hän on Herramme. (...)"[7] Kaikki mitä maailmassa tapahtuu, hyvä ja paha, on islamin mukaan kohtaloa eikä mitään voi tapahtua ilman Jumalan lupaa. Muslimiteologien mukaan ihmisellä on kuitenkin vapaa tahto siinä mielessä, että hän voi valita oikean ja väärän välillä, ja on täten vastuussa teoistaan. Islamilaisen perinteen mukaan kaikki Jumalan säädökset on kirjoitettu al-lawh al-mahfūziin (arab. اللوح المحفوظ‎), "säilöttyyn laattaan".

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Koraani 112:1-4
  2. Koraani 50:16
  3. Koraani 2:186
  4. Koraani 21:19-20
  5. Koraani 35:1
  6. Esposito, John (2004). Islam: The Straight Path (3rd Rev Upd ed.). Oxford University Press. ISBN 978-0195182668.
  7. Koraani 9:51

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koraani. 5. painos. Suom. Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995. ISBN 952-55-3422-7.