Hilja Haahti
Hilja Haahti (oikea nimi Hilja Theodolinda Krohn, omaa sukua Hahnsson; 11. syyskuuta 1874 Hämeenlinna – 6. tammikuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja suomentaja.
Haahden kristillishenkiseen tuotantoon kuului runokokoelmia, muun muassa Ikiaartehet, Muistoköynnös, Tuhotulva ja Valittuja runoja, sekä uskonnollishenkisiä kertomuksia, muun muassa Helvi, Israelin tyttäret, Seija tyttösen tarina ja Todistaja, lastenkirjoja sekä matkakuvauksen Pyhiltä poluilta. Hän on myös suomentanut laulun Maa on niin kaunis. Menestynein oli romaanisarja Kaurialan kartanon väestä.
Haahtea luonnehdittiin "kotien kirjailijaksi", "kirjailijoiden kuningattareksi" ja "painosten herrattareksi". Hän oli 1900-luvun alun Suomen tunnetuimpia kirjailijoita, ja hänen teoksiaan myytiin puolisen miljoonaa kappaletta hänen 70-vuotisen kirjailijauransa aikana. Hänen aloitteestaan perustettiin vuonna 1919 myös Kristillinen taideseura.[1] Haahti oli yksi ensimmäisistä Suomen kirjailijaliiton jäsenistä.[2]
Pitkästä ja tuotteliaasta urastaan huolimatta Hilja Haahti on jäänyt miltei unohduksiin. Hänen teoksiaan pidetty pelkästään keveänä jatkona hänen äitinsä, ensimmäisen suomenkielisen naiskirjailijan Theodolinda Hahnssonin, tuotannolle.
Hilja Haahden puoliso vuodesta 1906 oli professori Ilmari Krohn.
[muokkaa] Lähteet
- Naisen kuva, roolit ja rooli-ihanteet Hilja Haahden tuotannossa (Helsingin yliopiston tiedote 2.12.2005)
