Hilja Haahti
Wikipedia
Hilja Haahti (oikea nimi Hilja Theodolinda Krohn, omaa sukua Hahnsson; 11. syyskuuta 1874 Hämeenlinna – 6. tammikuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja suomentaja.
Haahdin kristillishenkiseen tuotantoon kuului runokokoelmia, muun muassa Ikiaartehet, Muistoköynnös, Tuhotulva ja Valittuja runoja, sekä uskonnollishenkisiä kertomuksia, muun muassa Helvi, Israelin tyttäret, Seija tyttösen tarina ja Todistaja, lastenkirjoja sekä matkakuvauksen Pyhiltä poluilta. Hän on myös suomentanut laulun Maa on niin kaunis. Menestynein oli romaanisarja Kaurialan kartanon väestä.
Haahti sai sellaisia mainesanoja kuin "kotien kirjailija", "kirjailijoiden kuningatar" ja "painosten herratar". Hän oli 1900-luvun alun tunnetuimpia kirjailijoita; hänen teoksiaan myytiin puolisen miljoonaa kappaletta niiden 70 vuoden aikana, jona hän kirjoitti. Pitkästä ja tuotteliaasta urastaan huolimatta Hilja Haahti on jäänyt miltei unohduksiin. Haahden teokset luokiteltiin kevyeksi jatkoksi hänen äitinsä, ensimmäisen suomenkielisen naiskirjailijan Theodolinda Hahnssonin, kirjailijanuran tuotannolle.
Hilja Haahden puoliso oli professori Ilmari Krohn.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteitä
- Pieni tietosanakirja
- Naisen kuva, roolit ja rooli-ihanteet Hilja Haahden tuotannossa (Helsingin yliopiston tiedote 2.12.2005)
Tämä artikkeli perustuu Pienen tietosanakirjan (1925–1928) sisältöön. Pienen tietosanakirjan tekijänoikeudellinen tilanne on tulkinnanvarainen. Sieltä ei tule tuoda uutta aineistoa Wikipediaan. Voit auttaa Wikipediaa korvaamalla Pienen tietosanakirjan aineiston uudella.
