Herkules (tähdistö)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Herkules
Hercules constellation map.png
Latinankielinen
nimi
Hercules
Lyhenne Her
Genetiivi Herculis
Symbologia Herakles, antiikin Kreikan tarujen voimamies
Rektaskensio 17 h
Deklinaatio +30°
Ala taivaasta 1225 neliöastetta
Tähtien määrä
(magnitudi < 3)
0
Kirkkain tähti α Her, Rasalgethi (3,1 mag.)
Meteoriparvet τ Herculidit
Naapuri-
tähdistöt
Muuta Aurinkokunnan ominaisliike on Herkuleen tähdistön suuntaan

Näkyy leveysasteiden +90° ja −-50° välillä

Herkules (lat. Hercules, gen. Herculis) on iso pohjoisen taivaan tähdistö. Antiikin Kreikan tarujen mukaan sankari Herakles teki monia urotekoja ja palkinnoksi hänen urheudestaan Zeus sijoitti Herakleen taivaalle.

Tähdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasalgethi tai Ras Algethi (α Her) on väriltään hyvin punainen moninkertainen epäsäännöllinen sykkivä muuttuja 550 valovuoden päässä Maasta. α1 on kaksoistähti, jossa systeemin muodostavat punainen ylijättiläinen ja sen pienempi kumppani. α2 on myös kaksoistähti, jossa parina on keltainen jättiläistähti ja F-spektriluokan kääpiötähti. α1 on neljänneksi suurin tunnettu tähti, sen halkaisija on Aurinkoamme jopa 460 kertaa suurempi. Tähden nimi on johdettu arabiasta ja tarkoittaa "polvistuvan päätä".[1]

β Herculis eli Kornephoros on noin 150 valovuoden päässä oleva K0-spektriluokan tähti ja sen kirkkaus on +2,8m. Myös tämän tähden nimi on johdettu arabiasta ja tarkoittaa "aseen kantajaa".

Rutilicus (ζ Her) on +2,81 magnitudin kaksoistähti, jossa juuri pääsarjavaiheensa päättänyt alijättiläistähti ja himmeämpi kumppani (+5,53m) kiertävät toisensa noin 35 vuoden jaksoissa keskimäärin 15 tähtitieteellisen yksikön etäisyydellä toisistaan. Pari on osa suurempaa yhtenäisesti liikkuvaa järjestelmää, johon kuuluvat myös φ2 Pavonis, ζ Reticuli, 1 Hydra, Gl 456, Gl 678 sekä Gl 9079.[2][3]

Muita nimettyjä tähtiä ovat λ Her eli Maasym ("ranne"), +4,41m ja 370 valovuotta; δ Her eli Sarin, +3,2m ja 96 valovuotta; ω Her tai Kajam joka kuvaa Herkuleen nuijaa, josta tähden nimikin on peräisin (+4,57m/235 valovuotta).

Pallomainen tähtijoukko Messier 92 valokuvattuna pienellä kaukoputkella.

Syvän taivaan kohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Messier 13 (NGC 6205) on näyttävä pallomainen tähtijoukko 2,5 astetta η Her-tähdestä etelään, joka kohtalaisissa olosuhteissa on paljain silmin havaittavissa. Joukon tunnistaa helposti niin sanotusta "Mersun merkistä", Y-kirjaimen muotoinen pimeä sumu joukon keskiosissa. Joukko on meistä runsaan 25 000 valovuoden päässä ja sen koko on noin 145–165 valovuotta (lähteestä riippuen) joka vastaa taivaalla noin runsasta 20 kaariminuuttia. Tähtiä joukossa on 300 000. Vuonna 1974 Arecibon radioteleskoopilla lähetettiin yksinkertainen radioviesti joukon suuntaan.[4][5]

Neljännesaste M13:sta pohjoiseen päin sijaitsee galaksi IC 4617, joka on +14,5 magnitudin kierteisgalaksi. Edellisestä neljännesaste itään ja puoli astetta pohjoiseen sijaitsee myös kierteisgalaksi NGC 6207. Se on kirkkaudeltaan +11,6m ja kooltaan 3×1,3 kaariminuuttia.

Messier 92 (kuvassa) on myös pallomainen tähtijoukko, muttei yllä näyttävyydessä edellisen tasolle, vaikka on myös kirkkaimpia pallomaisia pohjoisella taivaanpuoliskolla. Joukon löysi saksalainen tähtitieteilijä Johann Elert Bode vuonna 1777 ja uudelleen Charles Messier 1781.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]