Ajokoirat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyörregalaksi M51 valokuvassa.


Ajokoirat
Ajokoirat.png
Latinankielinen
nimi
Canes Venatici
Lyhenne CVn
Genetiivi Canum Venaticorum
Symbologia Ajokoirat
Rektaskensio 13 h
Deklinaatio +40°
Ala taivaasta 465 neliöastetta
Tähtien määrä
(magnitudi < 3)
1
Kirkkain tähti Cor Caroli, α CVn (2,90 mag.)
Meteoriparvet
Naapuri-
tähdistöt

Näkyy leveysasteiden +90° ja −40° välillä
Näkyy Suomessa parhaiten toukokuussa

Ajokoirat on tähdistö, jonka latinankielinen nimi on Canes Venatici, genetiivissä Canum Venaticorum, ja lyhenne CVn. Taivaalla tähdistö sijaitsee Otavan 'kauhan' vastakkaisella puolella kuin Pohjantähti. Ajokoirien pinta-ala on 465 neliöastetta: se on 38:nneksi suurin tähdistö. Ajokoirat on yksi kolmesta tähdistöstä, Ison koiran ja Pikku koiran lisäksi, jotka on nimetty koirien mukaan.

Tähdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itse tähdistö koostuu lähinnä himmeistä tähdistä, joista kirkkain on todennäköisesti Edmund Halleyn nimeämä muuttuja ja kaksoistähti Cor Caroli eli Kaarlen Sydän. Kaksikon päätähdellä (α²) on voimakas magneettikenttä, joka luo suuren määrän tähdenpilkkuja tähden pinnalle. Tämä aiheuttaa tähden kirkkauteen muutoksia tähden pyöriessä akselinsa ympäri. Tähtiparin etäisyys Maasta on noin 110 valovuotta. Päätähden kirkkaus vaihtelee välillä +2,84m – +2.94m noin viiden ja puolen vuorokauden jaksolla. Himmeämpi komponentti eli α¹ on noin magnitudia +5,5 ja se on päätähdestä 19,6 kaarisekunnin päässä.

Y CVn, toisinaan myös La Superbana tunnettu, on elinkaarensa lopussa oleva epäsäännöllinen muuttuva tähti, jonka magnitudi vaihtelee välillä 4,7 - 6,2 158 päivän jaksossa. Se on erittäin suuri punainen jättiläistähti, yksi punaisimpia väriltään koko taivaalla. Halkaisijaltaan tähti on noin 2 astronomista yksikköä, eli Aurinkokuntamme keskelle sijoitettuna tähden reunat ulottuisivat Marsiin asti. [1]

Syvän taivaan kohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pallomainen joukko M3 valokuvassa.

Ajokoirat sisältää kuusi Messierin kohdetta, joista viisi on galakseja. Yksi huomattavimmista galakseista Ajokoirissa on ensimmäinen tunnistettu kierteisgalaksi M51 eli Pyörregalaksi (NGC 5194) ja sen kumppani, epäsäännöllisen muotoinen galaksi NGC 5195, jonka tähtiä massiivisempi M51 on vetänyt itseensä painovoimallaan.

Muita galakseja ovat ranskalaisen tähtitieteilijän Pierre Méchainin vuonna 1779 löytämä Auringonkukkagalaksi eli M63, joka muodostaa yhdessä Pyörregalaksin, M51:n ja muutaman pienemmän galaksin kanssa M101-galaksijoukon, joka leviää Ison Karhun ja Ajokoirien tähdistöjen alueelle.

Vuonna 1781 Méchain löysi kierteisgalaksit M94 ja M106. Jälkimmäinen on aktiivinen Seyfertin galaksi, jolla epäillään olevan keskuksessaan supermassiivinen musta aukko.

Aivan tähdistön etelärajoilla sijaitseva M3 eli NGC 5272 on yksi suurimpia pallomaisia tähtijoukkoja: sen muodostaa noin puoli miljoonaa tähteä. Se on 18′ halkaisijaltaan ja kirkkaudeltaan +6,3m, joten sen voi helposti nähdä vaikka kiikarilla.

Ajokoirat keskellä, sen alla Bereniken hiukset, vasemmalla Karhunvartija, ylhäällä Iso karhu
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ajokoirat.