Kultakala (tähdistö)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultakala
Dorado constellation map.png
Latinankielinen
nimi
Dorado
Lyhenne Dor
Genetiivi Doradus
Symbologia Kultakala
Rektaskensio 5 h
Deklinaatio -60°
Ala taivaasta 179 neliöastetta
Tähtien määrä
(magnitudi < 3)
0
Kirkkain tähti Alfa Doradus (3,27 mag.)
Meteoriparvet ei
Naapuri-
tähdistöt

Näkyy leveysasteiden +20° ja −90° välillä

Kultakala (latinaksi Dorado, genetiivimuoto Doradus) on eteläisen taivaanpuoliskon melko vaatimaton tähdistö, jonka loivat yhdentoista muun eteläisen tähdistön ohessa Pieter Dirkszoon Keyser ja Frederick de Houtman 15951597. Kultakala esiintyi ensimmäisen kerran Johann Bayerin Uranometriassa vuonna 1603.

Kultakalan tunnetuin kohde on Linnunradan epäsäännöllinen seuralaisgalaksi Suuri Magalhãesin pilvi, josta suurin osa sijaitsee Kultakalan alueella ja osa viereisessä Pöytävuoren tähdistössä. Myös muut merkittävimmät syvän taivaan kohteet, kuten Tarantellasumu NGC 2070, sijaitsevat galaksin alueella.

Kultakalassa ei ole lainkaan kolmatta magnitudia kirkkaampia tähtiä. Alfa Doradus on näennäiseltä kirkkaudeltaan +3,27 ja Beta Doradus +3,76 magnitudia. Suuressa Magalhãesin pilvessä sijaitseva S Doradus on sininen hyperjättiläinen, jonka massa on yli 100 kertaa Aurinkoa suurempi. Se on oman muuttujatyyppinsä, S Doradus -muuttujien eli valovoimaisten sinisten muuttujien (LBV) prototyyppi. Samaan ryhmään kuuluu myös muun muassa η Carinae. Toinen muuttuja, R Doradus, on puolestaan läpimitaltaan yksi suurimmista tähdistä. Se on kooltaan noin 370 kertaa Aurinkoa suurempi. Jos R Doradus sijaitsisi Auringon paikalla, ulottuisi sen pinta Marsin radan taakse.

Linnunrata-galaksista poistuva suurinopeuksinen tähti HE 0437-5439 löydettiin vuonna 2005 tähdistöstä. Tähden nopeuden takia se on poistumassa galaksienväliseen avaruuteen.