Kultakala

Wikipedia

Kultakala
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Yläluokka: Luukalat Osteichthyes Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii Alaluokka: Neopterygii Lahko: Karppikalat Cypriniformes Heimo: Särkikalat Cyprinidae Suku: Carassius Laji: auratus Alalaji: auratus
Kolmiosainen nimi
Carassius auratus auratus (Linnaeus, 1758)
Katso myös
Kultakala Wikispeciesissä   Kultakala Commonsissa

Kultakaloja (Carassius auratus auratus) pidetään lammikoissa ja akvaarioissa. Tämä isokokoinen parvikala on ensimmäisiä "kesytettyjä" kaloja, joka tuotiin Eurooppaan Kiinasta 1600-luvulla. Normaalioloissa kultakala elää noin 6-8-vuotiaaksi. Kultakala voi toki elää pidempäänkin.

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 2 Alkuperä 3 Käyttäytyminen 4 Vesiolot ja ravinto 5 Lähteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Kultakalalla on pyöreähkö vartalo ja varsin pitkät huntumaiset evät. Luonnonmuoto on tummanharmaa, mutta jalostus on tuottanut kullankeltaisia, oransseja ja valkoisia sekä näiden värien kuvioimia yksilöitä. Myös vartalonmuotoa, evien kokoa ja silmien asentoa on muokattu jalostuksella. Kultakala voi kasvaa kolmikiloiseksi ja 60 cm pitkäksi, tämä on hyvin harvinaista: maksimikoko 1,5 kg ja 30 cm on sekin aika saavutus. Yleisen luulon mukaan kultakalan muisti on noin kolme sekuntia, vaikka tutkimuksien mukaan se on noin kolme kuukautta.

[muokkaa] Alkuperä

Kultakala elää Keski-Aasiassa, Kiinassa ja Japanissa. Kultakalaa on levitetty ihmisen toimesta myös muualle, mutta useat maat ovat raportoineet sen aiheuttaneen epäsuotuisia vaikutuksia alkuperäiseen luontoon.^[1]

[muokkaa] Käyttäytyminen

Kultakala ei varsinaisesti halua aina olla yksin akvaariossa. Jos niin käy, kalasta tulee väsynyt ja outo. Kultakala on parvessa pirteä, josta johtuukin se, että se luokitellaan "parvikaloihin." Ne ovat ystävällisiä muita kaloja kohtaan, mutta saattavat syödä pienempiä kaloja kuten neontetroja, jos ne sattuvat osumaan tielle.

[muokkaa] Vesiolot ja ravinto

Kultakala suosii happamuudeltaan neutraalia ja emäksistä (pH 7,0-8,0) vettä ja kestää lämpötiloja +22:sta lähelle nollaa, eli se on toisin sanoen viileän veden kala. Luonnossa se syö äyriäisiä, hyönteisiä ja erilaisia kasveja. Akvaariotarvikkeiden joukosta löytyy niille suunnattuja erityisiä kultakalaruokahiutalesekoituksia. Kultakalaa on hyvä ruokkia useita kertoja päivässä, sillä sen mahalaukku on melko pieni, ja tyhjenee nopeasti. Kasvislisän tarjoaminen on tärkeää; kasvein koristellussa altaassa se järjestää asian toisinaan itse ja syö jopa limaskaa. Koska kultakala on hyvin suureksi kasvava parvikala, ei sitä missään nimessä voi pitää pyöreässä maljassa, kuten monissa elokuvissa ja sarjakuvissa tehdään. Muutamana syynä mainitaan lasimaljan pieni koko ja sen muoto, joka ilmeisesti hämää kalaa kun kalaa. Kolmen kultakalan ryhmälle riittää jo 300-litrainen akvaario, mutta suuremmalle parvelle olisi suotuisaa hankkia vasta 500-litrainen akvaario. Kultakalan akvaariolla saisi olla pituutta vähintään yli metrin, jotta kala tuntisi olonsa kotoisaksi, ja mahtuisi aikuisena edes kunnolla kääntymään. Riittävän suuri uimatila on kultakalalle tärkeää. Jos haluaa pitää kotonaan kultakaloja, kannattaa harkita, pystyykö edes täyttämään tämän suureksi kasvavan viileänveden parvikalan elinvaatimukset ja noudattaa niitä oikein. Jos kultakala on yli 2-4 päivää ilman valoa kultakala voi muuttua mustan harmaaksi.^lähde?

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• The Times 01 October 2003 - Goldfish pass memory tes

Tämä kaloja käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.