Karppikalat
Sivulta puuttuu | Karppikalat | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Sorva (Scardinius erythrophthalmus) | ||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Heimot[2] | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Karppikalat Wikispeciesissä |
Karppikalat (Cypriniformes) on suuri ja monimuotoinen, lähinnä makeissa vesissä elävien viuhkaeväisten kalojen lahko. Karppikaloja tunnetaan noin 3860 lajia, ja lahko on toiseksi suurin kaikista selkärankaisten lahkoista ahvenkalojen jälkeen.[3] Karppikalat esiintyvät Euroopan, Aasian, Afrikan ja Pohjois-Amerikana järvissä, joissa ja vähäsuolaisia murtovesissä , ja ovat luonteenomaisimpia näiden alueiden sisäveiskaloista. Koko maailman tunnetuista makean veden kaloista noin 30 % kuuluu tähän lahkoon.[3]
Runsaslukuisin karppikalojen heimo on särkien heimo (Cyprinidae), johon kuuluu noin 2700 lajia. Muita heimoja ovat levänuoliaiset (Gyrinocheilidae), johon kuuluu neljä lajia, imukarpit (Catostomidae) noin 70 lajineen, piikkinuoliaiset (Cobitidae) yli sadan lajin voimin, kivennuoliaiset (Balitoridae), joka koostuu jopa 500 lajista, sekä koskibarbit (Psilorhynchidae).
Karppikalojen alkukotina pidetään Etelä-Aasiaa, jossa edelleen valtaosa lajeista asustaa. Sieltä ne ovat levinneet ympäri maailmaa, lukuun ottamatta Australiaa ja Etelä-Amerikkaa.
Karppikalojen leuat ovat hampaattomat. Sen sijaan niillä on nieluhampaat, jotka jauhavat ruoan nielun katossa olevaa sarveisaineista levyä vasten. Karppikalojen ruumis on sukkulamainen, yleensä sivuilta hieman litistynyt, ja suu sijaitsee kuonon kärjessä. Tästä yleisestä ruumiinrakenteesta on poikkeuksiakin.
Koko on yhtä vaihteleva kuin ulkomuotokin. Suurin karppikala jättibarbi (Catlocarpio siamensis) kasvaa jopa kolmemetriseksi ja pienin, eräs eteläaasialainen laji, vain 12-millimetriseksi.
Suomen karppikalalajeja ovan muiden muassa särki, säyne, salakka, lahna, ruutana, sorva ja kivennuoliainen.
Lähteet [muokkaa]
- Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 117. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28134-4.
- ↑ Joseph S. Nelson & Hans-Peter Schultze & Mark V. H. Wilson: Origin and Phylogenetic Interrelationships of Teleosts, s. 137. Verlag Dr. Friedrich Pfeil, 2010. ISBN 978-3899371079. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.01.2011). (englanniksi)
- ↑ Lahko Cypriniformes FishBase (englanniksi)
- ↑ a b Introduction to Cypriniformes Cypriniformes Commons - An International Network (luettu 17.7.2012)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Cypriniformes Commons - An International Network
- Order Summary for Cypriniformes (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)
