Ajomies (tähdistö)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ajomies
Ajomies.png
Latinankielinen
nimi
Auriga
Lyhenne Aur
Genetiivi Aurigae
Symbologia Ajomies
Rektaskensio 6 h
Deklinaatio 40°
Ala taivaasta 657 neliöastetta
Tähtien määrä
(magnitudi < 3)
4
Kirkkain tähti Capella, α Aur (+0,08 mag.)
Meteoriparvet
Naapuri-
tähdistöt

Näkyy leveysasteiden +90° ja −40° välillä
Näkyy Suomessa parhaiten joulukuussa

Ajomies (lat. Auriga, gen. Aurigae) on pohjoisen taivaan tähdistö, joka rajoittuu Härkään, Kaksosiin, Ilvekseen, Kirahviin ja Perseukseen. Tähdistön kirkkain tähti on auringonkaltainen Capella.

Tähdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Capella, Alfa (α) Aurigae on taivaan kuudenneksi kirkkain tähti, auringonkaltainen ja spektroskooppinen kaksoistähti. Järjestelmän toinen komponentti kuuluu G-spektriluokkaan kuten päätähtikin, ja ne kiertävät toistensa ympäri runsaassa sadassa vuorokaudessa. Paria kiertää vielä noin valovuoden etäisyydellä kaksi punaista kääpiötä. Pääpari on helppo havaita, koska tähdet eivät Maasta katsottuna peitä toisiaan, vaikka ovat hyvin lähekkäin.

Epsilon (ε) Aurigae, myös Haldus tai Almaaz, on Maasta noin 2000 valovuoden etäisyydellä oleva muuttuva ylijättiläinen, joka pimentää kumppaninsa joka 27. vuosi yhden vuoden ajaksi (edellinen pimennys oli vuosina 20092011). Kirkkaus vaihtelee välillä +3.0m ja +3,8m, ja tähden halkaisija on noin 1000 kertaa Auringon vastaava. Parin toista komponenttia ei ole valokuvattu; se saattaa olla suuri, himmeä tähti, jonka ympärillä on valtava määrä pölyä.[1]

Zeta (ζ) Aurigae on myös pimennysmuuttuja: se pimentyy 970 päivän välein muutaman magnitudin kymmenyksen, kun kaksoistähden sininen B-komponentti menee punaisen jättiläistähden taakse.

AE Aurigae on paitsi muuttuva tähti ja kaasupilven ympäröimä, myös siitä erikoinen, että se kuuluu niin sanottuihin karkulaistähtiin, joilla on varsin suuri vauhti (100 km/s). Se on Kyyhkysen kuviossa olevan Mu (μ) Columbae -tähden kanssa karannut Orionista 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin kaksi kaksoistähteä kohtasi toisensa Orionissa tähtien syntyalueella, ja sekasortoisten vaiheiden jälkeen karkulaiset sinkoutuivat kumpikin omalle lentoradalleen. Ainoastaan Iota (ι) Orionis säilyi kaksoistähtenä.[2]

Syvän taivaan kohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Messier 37 valokuvassa.

Ajomiehen läpi kulkee Linnunrata, ja siinä on useita näyttäviä avonaisia tähtijoukkoja, kuten M36, M37 ja M38, jotka näkyvät kiikareilla hyvin. Nämä tähtijoukot ovat Maasta 4100, 4400, ja 4200 valovuoden etäisyydellä.

Kolmikon keskimmäinen kohde M36 on 14 valovuoden kokoinen avoin tähtijoukko, jonka Giovanni Batista Hodierna löysi ennen vuotta 1654. Tähtiä joukossa on ainakin 60, ja se muistuttaa kooltaan ja iältään hyvin paljon Seulasia.[3]

24 kaariminuutin kokoinen M37 on suurin ja eteläisin Ajomiehen joukoista. Se käsittää noin 150 kirkasta tähteä, jotka näkyvät pienelläkin kaukoputkella hyvin. Kaikkiaan tähtiä on arvioitu olevan noin viisisataa. [4]

M38 on joukoista pohjoisin. Se on noin 25 valovuoden kokoinen ja 220 miljoonan vuoden ikäinen. Joukoin kirkkain tähti on +7,9 magnitudin keltainen jättiläistähti. [5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Epsilon Aurigae. Encyclopedia of Science
  2. (Astrophysical Journal 544, L133 - L136 (2000)).
  3. Messier 36 The Messier Catalog SEDS
  4. Messier 37 The Messier Catalog SEDS
  5. Messier 38 The Messier Catalog SEDS