Ajomies (tähdistö)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ajomies
Ajomies.png
Latinankielinen
nimi
Auriga
Lyhenne Aur
Genetiivi Aurigae
Symbologia Ajomies
Rektaskensio 6 h
Deklinaatio 40°
Ala taivaasta 657 neliöastetta
Tähtien määrä
(magnitudi < 3)
4
Kirkkain tähti Capella, α Aur (+0,08 mag.)
Meteoriparvet
Naapuri-
tähdistöt

Näkyy leveysasteiden +90° ja −40° välillä
Näkyy Suomessa parhaiten joulukuussa

Ajomies (lat. Auriga, gen. Aurigae) on pohjoisen taivaan tähdistö, joka rajoittuu Härkään, Kaksosiin, Ilvekseen, Kirahviin ja Perseukseen. Tähdistön kirkkain tähti on auringonkaltainen Capella.

Tähdet [muokkaa]

Capella, Alfa (α) Aurigae on taivaan 6:nneksi kirkkain tähti, auringonkaltainen ja spektroskooppinen kaksoistähti. Järjestelmän toinen komponentti on G-spektriluokkaan kuuluva, kuten päätähtikin, ja ne kiertävät toistensa ympäri runsaassa sadassa vuorokaudessa. Paria kiertää vielä noin valovuoden etäisyydellä kaksi punaista kääpiötä. Pääparia on helppo havaita, koska tähdet eivät Maasta katsottuna peitä toisiaan, vaikka ovat kovin lähellä.

Epsilon (ε) Aurigae, myös Haldus tai Almaaz, on maasta noin 2000 valovuoden etäisyydellä oleva muuttuva ylijättiläinen, joka pimentää kumppaninsa joka 27. vuosi yhden vuoden ajaksi (edellinen pimennys oli vuosina 2009-2011). Kirkkaus vaihtelee välillä +3.0m - +3,8m ja tähden halkaisija on noin 1000 kertaa Auringon vastaava. Parin toista komponenttia ei ole valokuvattu, on tosin arveltu että toinen komponentti olisi suuri, himmeä tähti jolla on valtava määrä pölyä ympärillään.[1]

Zeta (ζ) Aurigae on myös pimennysmuuttuja, se pimentyy 970 päivän välein muutaman magnitudin kymmenyksen kun kaksoistähden sininen B-komponentti menee punaisen jättiläistähden taakse.

AE Aurigae on paitsi muuttuva tähti ja kaasupilven ympäröimä, niin myös siitä erikoinen, että se kuuluu niin sanottuihin karkulaistähtiin, jolla on varsin suuri vauhti – 100 km/s. Se on karannut yhdessä Kyyhkysen kuviossa olevan Mu (μ) Columbae-tähden kanssa Orionista 2,5 miljoonaa vuotta sitten, jolloin kaksi kaksoistähteä kohtasivat Orionissa tähtien syntyalueella toisensa läheltä ja kaaottisten liikkeiden jälkeen edellä mainitut pakolaiset hajosivat osiinsa kukin omille lentoradoilleen. Ainoastaan Iota (ι) Orionis säilyi kaksoistähtenä.[2]

Syvän taivaan kohteet [muokkaa]

Messier 37 valokuvassa.

Tähdistön läpi kulkee Linnunrata ja siitä löytyy useita näyttäviä avonaisia tähtijoukkoja mm. M36, M37 ja M38, jotka näkyvät kiikareilla hyvin. Joukot ovat meistä vastaavasti 4100, 4400, ja 4200 valovuoden etäisyydellä.

Kolmikon keskimmäinen kohde M36 on 14 valovuoden kokoinen avoin tähtijoukko, jonka Giovanni Batista Hodierna löysi ennen vuotta 1654. Tähtiä joukossa on ainakin 60 ja se on hyvin paljon Seulasten kokoinen ja ikäinen joukko.[3]

24 kaariminuutin kokoinen M37 on suurin ja eteläisin Ajomiehen joukoista, se käsittää noin 150 kirkkaampaa tähteä, jotka näkyvät hyvin jo pienemmälläkin kaukoputkella. Yhteensä tähtiä on arveltu olevan noin viisisataa. [4]

M38 on pohjoisin joukoista, se on noin 25 valovuoden kokoinen ja 220 miljoonan vuoden ikäinen. Joukoin kirkkain tähti on +7,9 magnitudin keltainen jättiläistähti. [5]

Lähteet [muokkaa]

  1. Epsilon Aurigae Encyclopedia of Science
  2. (Astrophysical Journal 544, L133 - L136 (2000)).
  3. Messier 36 The Messier Catalog SEDS
  4. Messier 37 The Messier Catalog SEDS
  5. Messier 38 The Messier Catalog SEDS