Hentokiurunkannus
Tätä sivua ei ole | Hentokiurunkannus | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Hentokiurunkannus kuvattuna Saksassa. | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Corydalis intermedia (L.) Merat |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Hentokiurunkannus (Corydalis intermedia) on Euroopassa tavattava, emäkkikasvien heimoon kuuluva monivuotinen lehtokasvi. Suomessa laji on alueellisesti uhanalainen, ja se on rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä.[1] Hentokiurunkannus on myrkyllinen.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Hentokiurunkannus kasvaa 10–15 cm korkeaksi ennen kukintaa, mutta kasvaa kukinnan aikana jopa 30 cm:n korkuiseksi. Nimensä mukaisesti kasvi on hento. Lehdet ovat kerrannaisia. Kukinto on lyhyt terttu ja siinä on korkeintaan 10 kukkaa. Kukkien tukilehdet ovat ehyitä, vastapuikeita ja tylpähköjä. Teriö on noin 15 mm pitkä, kannus on pitkä ja kapea. Kukat ovat väriltään himmeän purppuranpuaisia ja muuttuvat kukinnan aikana sinisimmiksi.Hentokiurunkannus kukkii Suomessa toukokuussa.[2][3]
Hentokiurunkannus on piilotalvehtiva geofyytti, jonka kasvu alkaa keväällä juurien pieniin täyteismukuloihin edellisenä kasvukautena kerätyn energiavaraston avulla. Kasvi kuihtuu pian kukinnan ja siemenien kehittymisen jälkeen ja kesän yli säilyy ainoastaan juurimukula.[4]
Muista kiurunkannuksista hentokiurunkannus muistuttaa melko paljon pystykiurunkannusta (C. solida). Pystykiurunkannus on kuitenkin tanakampi, sillä on kukkia 10–20 kappaletta ja sen kukkien tukilehdet ovat liuskakärkisiä. Se ei myöskään ole niin vaateias kasvupaikan suhteen kuin hentokiurunkannus.[2]
Hentokiurunkannus voi risteytyä pystykiurunkannuksen ja nuokkukiurunkannuksen kanssa.[5]
[muokkaa] Levinneisyys
Hentokiurunkannusta tavataan lähinnä Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopassa. Sen levinneisyysalue ulottuu Alpeilta ja Saksasta itään Ukrainaan ja Länsi-Venäjälle. Pohjoisessa lajia tavataan Fennoskandiassa Pohjois-Norjaan saakka, etelässä levinneisyysalue ulottuu Etelä-Italiaan.[5] Suomessa lajia tavataan runsaimmin Ahvenanmaalla ja Saaristomeren alueella sekä Lounais-Suomen, Uudenmaan ja Etelä-Hämeen lehdoissa. Muualla maassa laji on harvinainen. Pohjoisin tunnettu kasvupaikka on Etelä-Lapissa.[6]
[muokkaa] Elinympäristö
Hentokiurunkannus on vaatelias lehtoniittyjen ja lehtojen kasvi, joka suosii erityisesti pähkinäpensaslehtoja.[2] Lajin kasvupaikkoja uhkaa paikoitellen kuusettuminen ja sen myötä liiallinen varjostuminen.[3]
[muokkaa] Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 26.10.2009.
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 95.
- ↑ a b Uusitalo 2007, s. 122.
- ↑ LuontoPortti: Hentokiurunkannus Viitattu 26.10.2009.
- ↑ a b Den virtuella floran: Smånunneört (ruots.) Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Hentokiurunkannuksen levinneisyys Suomessa Viitattu 26.10.2009.
